tiistai 22.9.2020 | 04:15
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Helena Petäistön kolumni: "Näin tekee osuuskauppaväki" – Kyläkaupalla on keskeinen rooli maaseudun elävänä pysymisen kannalta

Ke 29.4.2020 klo 08:28

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Tämä vanha iskulause tuli mieleen lukiessani huhtikuussa Kalevan koko etusivun mainostekstiä: ”On kunnia olla osa pohjoissuomalaista yhteisöä. Osuuskaupan tarkoituksen mukaisesti jatkamme pohjoissuomalaisten palvelemista. Pidetään toisistamme huolta. Yhdessä tästäkin selvitään – rakkaudesta Pohjois-Suomeen.”

Vain runsaat kaksi viikkoa aiemmin olin saanut kuulla, että Raution Sale, kylän viimeinen kauppa, oli suljettu. Se ei kyllä oikein mennyt osuuskauppaväen periaatteiden mukaan. Kyläkaupalla on keskeinen rooli maaseudun elävänä pysymisen kannalta. Harvoin on mainos kuulostanut yhtä irvokkaalta; asialla saman osuuskauppa-aatteen edustaja kuin KPO, joka teki päätöksen Raution minimarketin lopettamisesta. ”Rakkaudesta Pohjois-Suomeen”.

Salen sulkeminen dramaattisesti keskellä päivää ilman että kyläläiset, yhteistyökumppanit ja edes työntekijät olivat saaneet tietoa etukäteen kuulostaa saippuaoopperalta – puhumattakaan ajankohdasta keskellä koronakautta, jolloin lähikaupan merkitys monelle vain korostuu. ”Pidetään toisistamme huolta.”

Kaupan sisäilman terveysvaaran muuttuminen niin akuutiksi, että kesken työpäivän täytyy panna ovet säppiin, on aikamoista hätävarjelua silloin, kun työterveyshuollon lääkäri toteaa, että liiketilan ilma saattaa, toistan: saattaa aiheuttaa terveydellistä haittaa. Jos Raution Salen sisäilmasta on oikeasti tehty virallinen mittaus ja jos se on osoittanut ilmanlaadun niin vaaralliseksi, että kauppa täytyy välittömästi sulkea, silloin pitäisi saada myös mittauslaitoksen virallinen ilmoitus. Tutkimustuloksia pyytänyt kyläyhdistys saa nähdä tulokset vain menemällä Kokkolaan korona-aikana, jolloin ihmisten liikkumista pyritään rajoittamaan. Yksityisten mittauslaitosten tulokset taas ovat yleensä sen suuntaiset, millaista toimeksiantaja on hakenut.

Suomen osuustoiminta-aatteen isä, Kemijärveltä lähtenyt Hannes Gebhard, on varmasti kääntynyt usein haudassaan osuuskauppaliikkeen nykytouhujen takia. Britanniasta lähtenyt osuustoiminta on juurtunut aivan erityisen tiukasti Suomeen. Meillä sillä on helpotettu paitsi kaupunkien aivan erityisesti maaseudun asukkaiden elinoloja yli sadan vuoden ajan.

1990-luvun laman ja maaseudun rakennemuutoksen jälkeen yhteisvastuuseen perustuvalle osuustoiminnalle syntyi taas tarvetta. Muuallakin herättiin globaalitalouden puristuksessa. Osuustoiminnan periaatteisiin on aina kuulunut solidaarisuus. Vuonna 1995 Kansainvälinen Osuustoimintaliitto ICA laati vielä eettiset arvot: rehellisyys, avoimuus, yhteiskunnallinen vastuu ja muista ihmisistä välittäminen.

EU-komission tiedonanto vuodelta 2004 korostaa, miten jäsenpohjaisina organisaatioina paikallisine juurineen osuuskunnat tukevat paikallista työllisyyttä, tarjoavat paikallisia palveluja ja voivat siten hillitä tehokkaasti maaseudun autioitumista.

Käytännössä menestyvät osuusliikkeet toimivat pitkälti kuin muutkin yritykset. Mutta mainoksissa Osuuskauppa ratsastaa alkuperäisillä periaatteillaan. Kun se kuitenkin toimii toisin, sopii kysyä, mitkä ovat sen arvot nykypäivänä. Jos se haluaa kantaa ICA:n mukaista yhteiskunnallista vastuuta, maaseudun kyläkaupat olisivat siitä paras osoitus. Jättimarketeilla saadussa yli 11 miljardin euron liikevaihdossa eivät alle 2 miljoonan euron liikevaihdon kyläkaupat hetkauta minnekään – mutta jättiketjun imagolle ne olisivat hyvä sijoitus.

Jotakin kertonee sekin, että vuoden 2018 Keskipohjanmaan veronmaksajien kolmen kärjestä löytyy nimenomaan kaksi KPO:n ylintä johtajaa.

#