maanantai 30.3.2020 | 12:03
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Reija Prittisen kolumni: Viivasuoraan sieluun – "Uskon kyllä, että joku voi nähdä kirjoituksen sisään ja läpi"

Ti 24.3.2020 klo 09:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

En tiedä varmasti mikä on sielu. Ehkä se on ihmisen järki, ajatukset, tunteet. Jokseenkin niin Elias-poika kai ajatteli, kun sanoi, että on joskus vaikea olla julkisissa paikoissa. Ihmiset tuijottavat, katsovat viivasuoraan sieluun. Ei aina halua paljastaa toisille mitä mielessä liikkuu. Tuskin siellä väkijoukossa monikaan tarkoituksella tuijottaa, mutta siltä voi tuntua.

Mietin alanko pestä ikkunoita vai kirjoittaa kolumnia. Hyvä ystäväni sanoi, että pesemättömän ikkunan läpi näkee, mutta kirjoituksen läpi näkee vain kirjoittaja. Suositteli siis kirjoittamista, joka mieluisampaa onkin kuin ikkunan peseminen.

Uskon kyllä, että joku voi nähdä kirjoituksen sisään ja läpi. Nähdä ne piilotetutkin ajatukset. Jotkut ihmiset ovat heti tuttuja ja kummallisella tavalla läheisen tuntuisia. Joihinkin ei koskaan saa yhteyttä. Ei vaikka eläisi vuosikymmeniä samoilla areoilla. Area on hauska sana, jota tyttäreni käyttää osoittaessaan lapset ja kissat omille paikoilleen. Kissa ja moni muukin eläin näkee ihmisen sisälle, sieluun ja sydämeen. Sen todisti taas tyttäreni villeistä villein kissa. Katti, joka ei yleensä tunge lähelle, meni lohduttamaan, kun tärkeällä ihmisellä oli paha mieli.

Se, joka saa ympärilleen oikeanlaisia ihmisiä ( ja/eläimiä), on onnekas. Kuka tahansa voi päättää miten toista katsoo. Katsooko kylmästi läpi vai lämpimästi kohdaten. Toisaalta, jos aina saa samasta suunnasta kuraa niskaansa, on vaikea vain sietää.

Niin hempeää ja outoa sepustusta tästä taas tuli, että en oikeen ymmärrä itsekään. Joten ei pidä lukijan hermostua, jos ei näe muuta kuin fonttia toisen perässä.

#