sunnuntai 15.12.2019 | 08:12
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Heidi Vierimaan kolumni: Valon vähyys tekee kummia päänupille, mutta onneksi Vesselille löytyi kaivattu sijainen

Heidi Vierimaa Kalajokiseutu
Ke 23.10.2019 klo 08:13

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Näinä synkkinä, sateisina ja lehtiä päin pläsiä roiskivaisen tuulenpuuskaisina ja hitaasti matavien pimenevien vuorokausien aikana, alakuloisen mielen syövereistä kohti surkuttelevien ajatushäiveiden pintaa hiipii perinteinen toteamus siitä, että miksi ihmeessä muinaiset tai vaikka vähän lähemmätkin esivanhemmat kulkeutuivat tänne kylmään ja pimeään mälsyyteen. Mitähän pahaa tekivätkään, kun pois ajettiin, vai eikö lauhkeammilla seuduilla ollut enää tilaa, vaiko muuten vain masokistisuuttaan hakeutuivat näille leveysasteille.

Mukava, että on vaihtelevia vuodenaikoja, joissa jokaisessa on puolensa. Talvikin on täynnä tekemistä ja onhan lumi nättiä, mutta tämä pahin syysaika on jotain sellaista, mihin tarvitaan paljon sinnittelymenetelmiä ja vähästä vaikka väkisin virkistymistä. Valon vähyys tekee kummia päänupille. Innosta tursuaminen uusien tai tavanomaisten tilanteiden kohdalla tuntuu vähentyvän samaa tahtia luksien ja lumeneiden kanssa. Auringon hiukankaan kurkkailu tympeän pilvikauhtanan raosta tuntuu pieneltä ihmeeltä. Myös kirkasvalolampulle naureskelu saattaa virkistää miettiessä auttaakohan tuo – silmiin se ainakin ottaa, kuten taivaalla killottava armas kaasupallokin.

Kesä on kaukainen muisto vain ja liian lyhyeksi taas jäi. Niitä mukamas ajanpuutteen johdosta tekemättä jääneitä reissuja tai toteuttamattomia toimintoja voi suunnitella jo uusia viltin alla surkutellessa lämmintä juomaa karhean kurkun hoidoksi siemaillen. Mutta matkalle pois ajatuksistaan pääsee leffojen, sarjojen, videopelien tai jopa kirjojen välityksellä, joista ei tosiaankaan kesäaikaan kerennyt nauttia. Yllättävin apulainen on kuitenkin ollut Tazzan mintunmakuinen kaakao, jonka äkkäsin äskettäin. Vuosia raahustin pettyneenä kaakaohyllyjen ohi muistellen nuoruuteni iloja, kun sellaista ihmeellistä jauhetta oli saatavilla. Taisi olla Vesseliä.

#