sunnuntai 15.12.2019 | 18:15
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Kansalaisopiston kurssi voi olla ponnistuslauta uralle – Opettajat toivovat, että minimimäärää lasketaan, jotta jokainen nuori pääsisi kokemaan onnistumisen iloa harrastuksen parissa

Hanna Parhaniemi Kalajokiseutu
Ma 21.10.2019 klo 10:05

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Tänä syksynä monet kurssit jäivät toteutumatta kansalaisopistossa. Kaupunki nosti kurssien toteutumiseen vaadittavan opiskelijoiden minimimäärän kuudesta kymmeneen, mikä heijastuu toimintaan ei-toivotulla tavalla. Toteutumatta jäivät esimerkiksi bändi- ja sähkökitarakurssit.

Kansalaisopiston opettajat ovat huolissaan siitä, että nyt moni nuori jää ilman harrastusta. Miksi harrastamisen kynnystä nostetaan, kun koko ajan puhutaan yhtä enemmän ja enemmän siitä, että nuoret ovat masentuneita, yksinäisiä ja putoavat yhteiskunnan kärrystä?

Toinen puoli vaakakupissa ihmettelee sitä, miksi nuoret eivät hakeudu harrastusten pariin, vaikka pelkästään kansalaisopiston tarjonta on monipuolista ja tilaa kursseille olisi.

– Jotkut saattavat ajatella, että en minä pysty, mutta askeleet ovat hyvin pieniä, kansalaisopistossa Soilat-kuoroa vetäjä Soili Autio muistuttaa.

Jokainen voi edistää taitojaan pikkuhiljaa, eikä eteneminen ole mikään vaatimus. Halutessaan kansalaisopistoa voi kuitenkin käyttää ponnistuslautana vaikka jatko-opintoihin esimerkiksi suorittamalla taiteen perusopintoja.

Opettajat toivovat, että nuoret saisivat kannustusta kansalaisopiston kursseille myös isiltään.

– Kovin moni isä ei tuo lastaan ainakaan musiikin pariin, saati istuisi konserteissa, pianon- ja viulunsoittoa opettava Iiris Markkanen huomauttaa.

Näin oli ajatellut esimerkiksi Katja Nikupaavo, joka sai juuri päättötodistuksen musiikkitaiteen perusopetuksesta hyvällä menestyksellä. Vuonna 2013 taiteen perusopetuksessa aloittaneen Nikupaavon ideana oli alunperin lähteä opiskelemaan luokanopettajaksi ja että musiikki olisi siinä yhtenä osa-alueena. Myöhemmin mielenkiinto tosin alkoi siirtyä historian ja kulttuurin pariin. Hänellä olisi kuitenkin nyt kaikki mahdollisuudet edetä musiikin saralla.

– Katja on tosi lahjakas. Hän on monipuolisesti musikaalinen. Ahkera, luotettava ja tunnollinen eli paras mahdollinen pianistioppilas, pianonsoittoa opettaja Minna-Liisa Kaattari kehuu.

– Hän on myös innostunut ja innostava oppilas.

Innostuksensa hän sai kaverinsa kautta. Siitä alkoi kuoroharrastus kahdeksan vuotta sitten.

– Katja on ollut tosi esimerkillinen kuorolainen, Autiokin kiittelee.

Pianonsoiton Nikupaavo aloitti jo alakoulussa.

– Ehkä innostus vähän laski yläasteella, mutta siitä se sitten taas lähti. Pianon ja kuoron kautta olen saanut paljon kavereita ja löytänyt intohimon musiikkiin. Kaikki huolet unohtuvat, kun saa soittaa ja laulaa. Olemme pitäneet Fermaatin kanssa konsertteja myös ulkomailla, lukiossa kolmatta vuotta opiskeleva Nikupaavo kertoo.

Harrastukset ovat pitäneet Nikupaavon imussaan myös siksi, että niiden parissa on nähnyt oman kehityksensä, mikä rohkaisemaan ja saa haastamaan itseään edelleen.

Yksi syy, miksi kansalaisopiston opettajat toivovat nuoria enemmän mukaan harrastustoimintaan onkin juuri se, että kaikki nuoret saisivat kokea onnistumisen iloa.

– Se nostaa itsetuntoa, kun kokee, että on jossain hyvä, Autio huomauttaa.

Toinen asia, mitä ei välttämättä ajatella, on se, että kansalaisopettajien rooli nuorten elämässä voi olla paljon muutakin kuin opettaja. Heidän kanssaan saatetaan jakaa paljon sellaista, mitä ei välttämättä lähimmilleen uskalla jakaa.

– Monet nuoret tarvitsevat jonkun ulkopuolisen aikuisen, Autio sanoo.

He antavat myös sitä toivottua tsemppiä. Nikupaavo kuvailee omia opettajiaan ihaniksi ja innostaviksi.

Opettajat uskovatkin, että kansalaisopistolla on merkittävä rooli nuorten tukemisessa. Siksi heistä tuntuu kohtuuttomalta, että kurssien minimimääriä on nostettu. He toivoisivat, että kaikilla olisi mahdollisuus sellaiseen harrastukseen kuin haluaa. Toiset eivät pääse harrastamaan, kun minimimäärä ei täyty enää niin helposti, toiset eivät mahdu ryhmiin.

– Esimerkiksi pianossa jää valtavasti halukkaita ulkopuolelle, Markkanen mainitsee.

Bändi- ja puhallinorkesteritoiminta taas ovat sellaisia kursseja, joiden toteuttaminenkin menee hankaliksi, jos minimimäärät täyttyvät, saati menevät yli.

– Onhan se mahdotonta pitää bändiä, jos siellä on kymmenen mukana, puolet saavat seistä, Markkanen harmittelee.

– Puhaltajista taas on hirveä pula. Mistä sinne raapaistaan yhtäkkiä vaikka kymmenen klarinettia?

Autio nostaa esiin myös sen, että ikäluokkien pienentyessä ja lasten vähetessä olisi enemmän ajanmukaista laskea minimimääriä. Esimerkiksi Nivalassa kansalaisopiston kurssien minimiopiskelijamäärä on vain viisi opiskelijaa.

– Rahastahan se on kiinni, mutta kyllä tämän pitäisi olla vain pisara meressä, Markkanen toteaa.

Jotkut saattavat ajatella, että en minä pysty, mutta askeleet ovat hyvin pieniä.

”Onhan se mahdotonta pitää bändiä, jos siellä on kymmenen mukana, puolet saavat seistä.

”Olen saanut paljon kavereita ja löytänyt intohimon musiikkiin.

#