tiistai 26.5.2020 | 10:08
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

"Minä en kasva pellossa" – Viljalla ja isomummu Valmalla sattumalta sama nimipäivä

Sari Passoja-Verronen
To 12.9.2019 klo 09:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Eskarin tänä syksynä aloittaneella Vilja Perälällä on paljon yhteistä isomummunsa Valma Huhtalan kanssa. Heissä on samaa näköä ja nimipäiväkin on samana päivänä – tosin vahingossa.

– Vilja syntyi Alman päivänä 28. toukokuuta. Luulin nimen olevan harvinainen, kunnes se löytyi kalenterista mummuni Valman kanssa samalta päivältä. Tuo päivä on myös Viljan veljen Väinön syntymäpäivä. On siinä sattumaa kerrakseen, kertoo Viljan äiti Sari Perälä.

Viljalla on vaaleat, hieman kiharaiset hiukset, aivan kuten isomummullaankin oli pienenä.

– Mutta minun kiharani suorenivat, kun niihin laitettiin sähkökiharat, Valma harmittelee.

Hän kertoo, että sähkökiharoissa rulliin kiinnitettiin sähköjohdot. Valitettavasti luonnonkiharoille vaikutus vain oli päinvastainen.

Vilja sopi tytölle hyvin nimeksi, sillä hänen isänsä on maanviljelijä ja nimessä on sama alkukirjain kuin veljellään. Vilja on myös melkoinen pikkuemäntä.

– Tykkään olla peltohommissa ja käydä ruokkimassa sonneja, hän kertoo.

Maatalon emäntä ei silti ole Viljan haaveammatti.

– Ei kun minusta tulee heppatyttö tai sitten merenneito.

Jos Vilja olisi joku vilja, hän olisi kaura. Äiti Sari naurahtaa Viljan joskus huomauttaneen, että vaikka vilja kasvaa pellossa, hän ei kasva!

Toisina niminä Viljalla on Maria ja Tuulikki ja ne tulevat suoraan hänen mummuiltaan.

Valma muistaa hänkin hyvin nimensä tarinan.

– Vanhempani kuulivat nimen Helsingin reissullaan, tykästyivät siihen ja päättivät sitten nimetä minut Valmaksi.

Viljaa on pienempänä sanottu tumpiksi ja pökkelöksi, koska tyttö oli lyhyt ja pyöreä. Mutta nyt häntä sanotaan vain Viljaksi.

– Isäni toivoo aina, että kaikkia kutsuttaisiin niillä nimillä mitä heille on annettu eikä millään lempinimillä, Sari toteaa.

Nimipäivä on ollut Viljalle aina isompi juhla kuin sisaruksilleen.

– Kun Väinö saa silloin syntymäpäivälahjoja, niin vieraat tuovat yleensä lahjan myös Viljalle, sanoo Sari.

Alunperin Vilja on ollut miehen nimi, mutta 1800-luvun lopulla se otettiin käyttöön naisille. Nimi johtuu ilmeisesti sanasta vilja, joka tärkeän viljelyskasviryhmän lisäksi tarkoittaa myös runsautta (viljalti). Toisaalta nimen alkuperä saattaa Suomessakin liittyä ruotsin ja muiden germaanisten kielten sanaan vilja, joka merkitsee tahtoa.

Ja tahtoa Viljalta kyllä löytyy. Hän tahtoi nimmarijuttuun haastateltavaksi ja kun oli aika ottaa tähän juttuun valokuva, Vilja olisi tahtonut seisoa isomummun vieressä eikä istua sylissä. Tällä kertaa isomummun tahto meni kuitenkin läpi.

Kalajoki on perheelle tuttu paikka, sillä Viljan äiti käy siellä töissä ja Valma usein bingossa. Maanantai oli Viljallekin Kalajoki-päivä, sillä hän pääsi silloin ensimmäistä kertaa Superparkkiin.

Liikunnallisella tytöllä harrastuksetkin ovat liikkuvia.

– Käyn tanssimassa, sellaista aivan tavallista tanssia. Lisäksi ratsastan ja pyöräilen, Vilja luettelee.

Hän sai keväällä ison pyörän ja osasi heti ajaa sillä ilman apurattaita.

– Mun kaveri osaa ajaa ilman käsiä, mut minä en osaa vielä kuin yhdellä kädellä.

Ensi viikolla nimmarissa Reija. Vinkkaa haastateltava sähköpostilla: toimitus@kalajokiseutu.fi tai vaikka facebookilla

#