perjantai 13.12.2019 | 08:28
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Urheilu

Maailman paras Jussi Jokinen – Kalajoelta jääkiekkomaailman huipulle ponnistanut Jussi Jokinen kertoo lapsuudestaan, NHL-vuosistaan, uransa jatkosta ja siitä, kuinka on päässyt tähän pisteeseen

Markus Kärkinen Kalajokiseutu
Pe 9.8.2019 klo 06:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Vuosi 1990, Pirkonsuo, Kalajoki. Poikajoukko pelaa jääkiekkoa omakotitaloalueen hiljaisella kadulla. Kyseessä on liki päivittäinen näky. Lähistöllä olisi oikea peliareenakin, kansan suussa kuplahallina tunnettu jääkiekkoareena, mutta alakouluikäisille pojille kelpaa pelialustaksi asfalttikin.

Syksyllä kuplahallille kokoontuu joukko innokkaita 7-vuotiaita, jokainen tuore JHT:n junioripelaaja, osa heistä Pirkonsuon katulätkäskabojen kasvatteja. Jokaisen haaveissa pyörivät kuvat itsestä pelaamassa suuren yleisön edessä, edustamassa Suomea, Kärppiä tai jotain kaukaiselta utopialta tuntuvaa NHL-seuraa. Tässä vaiheessa kukaan ei voi arvata, että yhden pojan kohdalla nämä haaveet toteutuvat. Poika on Jussi Jokinen, joka liittyi ensimmäiseen jääkiekkojoukkueeseensa vuoden-pari vanhempien kavereidensa esimerkin innoittamana.

- Meitä oli silloin kuudesta kahdeksaan jätkää, joiden kanssa pelattiin ulkona läpi vuoden tosi paljon. Siinä autotiellä pelattiin, välillä oli lunta ja välillä kuivaa. Samalla siinä kehittyi itsekin paljon, Jokinen muistelee.

Ei kuitenkaan ollut selvää, että Jokisesta ylipäätään tuli jääkiekkoilijaa. Hän harrasti jääkiekon kanssa tasavahvasti jalkapalloa ja yleisurheilua aina teini-ikään asti. Muutenkin jääkiekkoammattilaisuus erityisesti taalajäillä oli kaukainen haave 80-90-luvun taitteen Suomessa, vaikka jotkut olivat tuolloinkin saavutuksessa jo onnistuneet.

- Kaikki pikkupojat tietysti unelmoi ammattilaisurasta, mutta meillä oli siinä mielessä ehkä toisin kuin nykynuorilla, että me unelmoimme pelaamisesta maajoukkueessa. Siihen aikaan ei ollut kännyköitä eikä tietokoneita eikä esimerkiksi NHL-pelejä pystynyt katsomaan juuri mistään. Kerran viikossa telkkarista tuli NHL Power Week -ohjelma, mistä kateltiin kaikki hienoimmat kikat mitä muut oli tehnyt ja kokeiltiin niitä itse pihapeleissä.

Vuosi 1998, Oulu ja Kalajoki. Peruskoulun viimeisellä luokalla lupaava JHT-kasvatti valitaan Oulun Kärppien juniorijoukkueeseen. Jokinen asuu ja käy koulua yhä Kalajoella, minkä lisäksi hän alkaa kulkea viikoittain Oulussa Kärppä-treeneissä. Kulkemisen suhteen auttaa samoissa harjoituksissa Kalajoelta kulkeva Iikka Törnvall, jonka vanhempien kanssa Jokisen vanhemmat jakavat jääkiekkonuorten kuskaamisvastuun.

- Kiitokset molempien vanhemmille siitä, Jokinen toteaa.

Ennen Kärppä-kiinnitystä Jokinen on jo valittu Jääkiekkoliiton Pohjola-leirille, jonne kutsutaan kulloisenakin vuonna ikäluokan parhaimmisto. Leiri on menestys, Jokinen valitaan leirin all stars -viisikkoon ja samalla hän saa paikan alle 15-vuotiaiden maajoukkueeseen.

- 99 muutin Ouluun urheilulukioon ja oikeastaan siinä vaiheessa ammattilaisuus muuttui tavoitteeksi. Vaikka sen ikäisenähän sitä ei mieti niinkään ammattina, vaan haluaa vain pelata kun on niin mukavaa. Eikä sitä kyllä oikeastaan edelleenkään mieti, toki se on ammatti, mutta tärkeintä on se, että saa edelleen pelata, Jokinen pohtii.

2001 18-vuotias Jokinen valitaan Kärppien edustusjoukkueeseen. Ensimmäisellä SM-Liiga-kaudellaan Jokinen nakuttaa kymmenen maalia ja joukkue etenee puolivälieriin. Seuraavana vuonna Jokisen pistemäärä tuplaantuu ja joukkue on finaalissa, mutta häviää Tapparalle. Arki sujuu pitkälti treenien, koulun ja vuoden 2003 ensimmäisen puoliskon aikana armeijan merkeissä.

Seuraavana vuonna on viimein kirkkaimman vuoro ja Jokinen pääsee nostelemaan Kanada-maljaa joukkuetovereidensa kanssa. Nykyajan Kärppä-menestykseen tottunut ei välttämättä muista, että kyseessä oli ensimmäinen mestaruus Kärpille yli kahteenkymmeneen vuoteen.

- Jos jotain haluaa Liiga-uralta korostaa, niin kyllä se on se eka mestaruus 2004. Sitä oli Oulussa odotettu niin kauan, silloin oli älytön kärppähuuma päällä ja buumi oli nousemassa. Olihan se makeeta olla mukana siinä joukkueessa.

Voitokkaassa Kärppä-tiimissä pelaaminen oli toki mieluisaa, mutta mielessä siinsi jo seuraava askel, NHL. Ovi taalajäille alkoi raottua jo 2001 Dallas Starsin varattua Jokisen kuudennella kierroksella. Alun perin Jokisen piti siirtyä Dallasin riveihin kaudelle 2004-2005, mutta kyseinen kausi jätettiin lopulta kokonaan pelaamatta sarjan työsulun takia, eikä Jokinen halunnut lähteä astetta alemmalle tasolle ”farmiliigaan”. Hän jatkoi vielä yhden kauden SM-Liigaa Kärpissä.

- Jälkikäteen ajatellen se oli oikea ratkaisu. Pystyin viimeisen Kärppä-vuoden aikana ottamaan uusia askelia. Kärppiin tuli silloin uusi fysiikkavalmentaja ja valmentaja ja voitettiin toinen mestaruus, missä olin isommassa roolissa.

Toisen Kärppä-mestaruuden jälkeen ja NHL:n työsulun päätyttyä oli lähtö Dallasiin kaudeksi 2005-06 Jokisen mukaan selvää.

- Oli vahva tunne siitä, että täällä on päässyt niin pitkälle kuin voi päästä, tunsin olevani henkisesti ja fyysisesti valmis lähtemään.

Alku uudessa maassa kovatasoisessa kiekkoliigassa jännitti tuolloin 22-vuotiasta Jokista. 15-vuotiaana toteutunut muutto omilleen Ouluun ja vastuunkannon oppiminen sitä kautta auttoi kuitenkin uuteen ympäristöön sopeutumisessa, ja myös luotto omaan pelaamiseen oli korkealla.

- Kentän ulkopuolella oli kyllä paljon kaikenlaista opittavaa, kun asioita piti hoitaa vieraalla kielellä. Dallasissa pelasi silloin lisäksi Antti Miettinen ja Niko Kapanen sekä Jere Lehtinen, jonka kämppiksenä olin ensimmäisen vuoden. Siitä oli älyttömästi apua, oli itsellä kysyttävää sitten pelistä tai kaukalon ulkopuolisista asioista, he auttoivat.

Jokinen pelasi Dallasissa ensimmäiset kaksi kautta, kesken kolmannen kauden keväällä 2008 tuli pelaajakaupassa siirto Tampa Bay Lightningiin. Seuraavana vuonna Jokinen solmi sopimuksen Carolina Hurricanesin kanssa. Kauden 2013-14 alussa Jokinen kaupattiin Pittsburgh Penguinsiin.

- Pittsburghissa oli vähän sama kuin Kärpissä, siellä mestaruutta odotetaan joka vuosi ja kaikki vähempi on pettymys. Sieltä varmaan on jääkiekollisesti parhaat muistot, sai pelata maailman parhaiden kuten (Sidney) Crosbyn ja (Jevgeni) Malkinin kanssa. Seura myös hoiti kaiken viimeisen päälle, että pelaajalla ja perheellä on kaikki hyvin.

Viimeistään 2010-luvun alkuvuosina Jokinen oli sementöinyt asemansa NHL:n vahvana pistemiehenä, ja Florida Panthersien riveissä pelatulla kaudella 2015-16 Jokinen oli suomalaispelaajien pistepörssin ykkönen runkosarjassa ja teki samalla oman piste-ennätyksensä 60 tehopisteellä. Vuosien menestyksekäs työ NHL:ssä tiesi myös Jokisen palkkapussin lihomista, ja entisen JHT:läisen vuosipalkkiot nousivatkin useisiin miljooniin. Menestyksestä ja hulppeista palkkioista huolimatta jalat pysyivät maassa, ja luksuselämän sijaan elämä ja ajatukset pyörivät jääkiekossa.

- Kaikki valinnat koitti tehdä siten, että ne palvelevat aina seuraavaa peliä. Etenkin ensimmäisen viiden-kuuden vuoden ajan elämä pyöri tosi paljon jääkiekon ympärillä, voi sanoa että toisinaan ehkä vähän liikaakin, silloin ei ollut juuri muuta elämää. Sen jälkeen kun sain itse lapsia, on asioita alkanut katsomaan vähän isommassa perspektiivissä, että jääkiekko ei olekaan elämän tärkein asia, vaan on paljon muutakin.

2017 Jokisen NHL-uran suunta muuttui. Vaikeasti sujuneen kauden jälkeen Panthers osti Jokisen yllättäen ulos sopimuksesta, jota olisi ollut vielä yksi kausi jäljellä. Jokinen sai lopulta paikan syvissä vesissä uineesta Edmonton Oilersista. Kauden aikana Jokinen sai kuitenkin pakata lätkäkassinsa ja luovuttaa pukukopin avaimet useaan otteeseen, kun tie kävi kauden aikana vielä Los Angeles Kingsiin, Columbus Blue Jacketsiin ja Vancouver Canucksiin.

- Olihan se vuosi etenkin jälkeenpäin henkisesti raskas. Kauden aikana näitä asioita ei niinkään mieti, sitä vaan pelaa. Aina on tulossa seuraava harjoitus ja peli. Kauden jälkeen sitä vasta hoksasi itsekin miten henkisesti uupunut oli siihen rumbaan.

Toukokuu 2019, Parkland, Florida. Jussi Jokinen on kotonaan Floridassa perheensä kanssa. Takana on vajaa kausi Liigassa, mitä edelsi tuloksettomana päättynyt try out -sopimus NHL-seura Detroit Red Wingsin kanssa sekä lyhyt pelijakso Sveitsin NLB-liigassa. Loppukauden kattavalla sopimuksella alkukeväästä tapahtunut liigapaluu oli samalla paluu vanhaan kotiseuraan Kärppiin. Joukkue pääsi aina finaaliin saakka, mutta seiskapelin jatkoajalla voitto ja suomenmestaruus menivät HPK:lle.

- Katkeraa kalkkia oli se miten hävittiin seitsemäs finaali, vuosi olisi ollut täydellinen kun olisi voittanut sen mestaruuden. Muuten tästä ei ole jäänyt kuin hyviä muistoja.

Suomenmestaruuksia Jokisella oli Kärppien riveissä kaksi jo entuudestaan. Maajoukkue- ja NHL-tasolla kirkkain palkinto on kuitenkin jäänyt uupumaan mittavasta urasta huolimatta. Fanien mieleen on jäänyt erityisesti Suomen niukka tappio Ruotsille Torinon olympialaisten finaalissa vuonna 2006. NHL:n osalta Jokisen ura ja sitä myöten mahdollisuus Stanley Cupin saavuttamiseen vaikuttaa olevan ohi. Olympiakullan tavoitteluun seuraava mahdollisuus aukeaa 2022.

- Totta kai Stanley Cup on ollut unelmana, sitä on hyvin vaikea voittaa ja olympiakulta oli tosi lähellä. Ne ovat sellaisia asioita, mitä toivoisi saavuttavansa, Jokinen myöntää.

Joka tapauksessa Jokinen sanoo olevansa ylpeä urastaan. Syytäkin on: palkintokaapista löytyy muun muassa kaksi olympiamitalia ja useita MM-mitaleita, lisäksi takana on liki 1000 runkosarjan peliä ja monet playoffit NHL:ssä.

- Mitä vanhemmaksi on tullut, sitä paremmin ymmärtää miten vaikeaa on saada lapsuuden harrastuksesta ammatti, ja että saa tehdä sitä huipulla liki 20 vuotta. Olen koittanut arvostaa ja nauttia koko matkasta, niistä hienoista hetkistä ja pettymyksistäkin. Ja vaikka NHL:ssä menikin lopulta 13 vuotta, tuntuu koko ajanjakso menneen aika nopeasti.

Hampaankoloon ei ole jäänyt mitään siinäkään mielessä, että Jokinen katsoo lunastaneensa kaiken sen potentiaalin, mitä hänellä NHL:ään siirtyessä oli.

- Itsellä on ollut ohjenuorana, että pyrin olemaan paras mahdollinen Jussi Jokinen ja tunnen, että olen tässä onnistunut. En ole ehkä koskaan ollut maailman nopein, lupaavin, lahjakkain tai muuta vastaavaa, oma lahjakkuus on ollut halu harjoitella kovasti. Se, ja intohimo tähän touhuun ovat luultavasti isoimmat syyt sille, miksi tänne asti olen päässyt, Jokinen pohtii.

Aiemmin tänä vuonna antamissaan haastatteluissa Jokinen on korostanut sitä, miten hän ei enää jatkossa tee mitään ilman perhettään - esimerkiksi viime kauden Liiga-rupeaman ajan mies asui Oulussa perheen ollessa kotona Floridassa. Halu pelata ei ole kuitenkaan kadonnut minnekään, ja Jokisten perheellä onkin lähitulevaisuudessa muutto edessä. Siitä, minne hän perheineen asettuu, Jokinen on vielä vähäsanainen.

- Ura jatkuu, nyt Euroopassa. Pelihaluja on edelleen, Jokinen summaa.

Jussi Jokinen Allstars -ottelu järjestetään huomenna lauantaina Pirkonsuon pyhätössä.

#