sunnuntai 15.12.2019 | 07:51
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Kalajoelta syntyisin oleva Jose Viitala debytoi valkokankaalla – Pieniä suuria valheita tulee ensi-iltaan perjantaina

Pia Räihälä Kalajokiseutu
Ke 14.11.2018 klo 19:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kalajoelta syntyisin oleva ja Kokkolassa nuoruutensa viettänyt Jose Viitala nähdään elokuvassa Pieniä suuria valheita, joka tulee ensi-iltaan perjantaina 16.11. Elokuva on Kalajoen Virta-salinkin ohjelmistossa.

– Tämä on ensimmäinen elokuvateatterilevitykseen menevä elokuva, jossa minulla on melko merkittävä rooli. Aika jännää, Viitala tunnustaa ensi-illan kynnyksellä.

Matti Kinnusen ohjaama ja Juha Kukkosen Vegetarian Films -osuuskunnalle tuottama elokuva kertoo papista (Mikko Nousiainen) ja hänen pojastaan (Niila Nousiainen), jotka muuttavat pieneen pitäjään ja joutuvat kokemaan sen nurkkakuntaisuuden. Rehtoria näyttelevä Jose Viitala kertoo elokuvan olevan lämminhenkinen, vaikka se käsittelee kipeitä aiheita, kuten koulukiusaamista.

– Tämä on ehdottomasti koko perheen elokuva. Siinä ei ole valtavaa draamaa, vaan sen ote on maanläheinen ja arkinen. Elokuvassa voi olla paljon tuttua varsinkin niille, jotka ovat muuttaneet pienelle paikkakunnalle.

Viitala itse on muuttanut pienemmiltä paikkakunnilta isommille: ensin jo 9-vuotiaana Kalajoelta Kokkolaan ja viimeksi noin vuosi sitten Kokkolasta Helsinkiin. Hän oli teatterikiinnityksellä Kokkolan kaupunginteatterissa vuosina 2015–17 mutta halusi sen jälkeen kokeilla työskentelyä pääkaupunkiseudulla.

– Tyttöystäväni Henna Peltoniemi on myös elokuva-alalla, ja hänen työmahdollisuutensa olivat siellä, Viitala huomauttaa.

Hän tutustui Juha Kukkoseen ja Matti Kinnuseen Tarinanmetsästäjät -tv-sarjan Kokkolan jakson kuvauksissa viime vuoden elokuussa. Tämän tuttavuuden seurauksena Henna Peltoniemi päätyi Kukkosen Vegetarian Films -yhtiöön tuotantokoordinaattoriksi, ja viime joulukuussa Viitalalle tarjottiin elokuvaroolia saman yhtiön elokuvasta.

– Se ikään kuin putosi syliini! Henna tiesi leffaroolistani jo ennen minua ja joutui pitämään sitä salassa, Viitala naurahtaa.

Vaikka rehtori näyttäytyy elokuvassa "aika inhottavana", Jose Viitala ei nimittäisi roolihahmoaan suorastaan pahikseksi.

– Itse ajattelen hahmosta niin, että hänen tarkoitusperänsä ovat ihan hyvät, mutta keinot väärät.

Viitala toteaa näyttelijän työn lähtevän aina empatiasta ja hahmon ymmärtämisestä.

– Pitää tietää, miksi hahmo toimii näin – vaikka se ymmärrys olisi vain omassa päässä. Täytyy tunnistaa hahmosta itseään eli miettiä, olisinko voinut itse jossain tilanteessa toimia näin. Kun on jo historia sen henkilön kanssa, niin häntä on helpompi näytellä ja reaktiot tulevat vähän kuin itsestään.

Näyttelijäntyön lähtökohdat ovat tältä osin samat elokuvissa kuin teatterin lavallakin, mutta näyttelemisen laadussa on eroa.

– Teatterissa pitää enemmän korostaa keholla tunnetiloja, jotta ne näkyvät takariviin asti. Elokuvassa riittää, että olet läsnä, mitään ei tarvitse korostaa. Kameran edessä menee helposti ylinäyttelemiseksi.

Viitala tunnustaa nauraen, että hänellä oli tässä oppimista – ja on vieläkin. Hän ihailee vilpittömästi pääroolin tehneen Mikko Nousiaisen työskentelyä.

– Hän tiedosti heti, mikä on kuvakoko ja missä kamera on, ja osasi sopeuttaa ilmaisun siihen. Elokuvassa on tiukat rajat: seiso juuri tässä, katso kaksi senttiä kamerasta oikealle, sano repliikki ja sitten katso tuonne... Ja kuitenkin pitää yrittää olla luonteva. Haluan joku päivä olla kuin Mikko Nousiainen, niin sinut sen kaiken kanssa.

Kameran edessä näytteleminen olikin Viitalalle hyvin mieluisaa, ja hän haluaisi oppia sitä lisää.

– Eihän sitä tiedä, vaikka tämä roolityö avaisi enemmänkin tietä elokuva-alalle, hän miettii.

Tällä hetkellä Jose Viitala on Lappeenrannan kaupunginteatterissa vuoden kiinnityksellä, joka päättyy ensi keväänä. Parhaillaan tekeillä on Vaahteramäen Eemeli.

Jos ei olisi näyttelijän töitä, niin Viitala käyttäisi aikaansa piirtämiseen ja kirjoitusprojekteihin.

– En ole vielä yhtään käsikirjoitusta saanut valmiiksi, mutta ehkä joku päivä...

"Kalajoella on kotoisaa"

Pia Räihälä

Jose Viitala muutti Kokkolaan 9-vuotiaana, mutta Kalajoella on edelleen hänen sukulaisiaan ja ystäviään.

– Liiaan Mikalle terveisiä, hänen kanssaan oltiin pieninä kuin paita ja perse!

Viitala käykin Kalajoella silloin tällöin.

– Kalajoella tulee aina ihmeellisen kotoisa fiilis. Varmaan se johtuu siitä, että ne ovat varhaislapsuuteni maisemia, eivätkä ne ole paljon muuttuneet. No keskustaan on tullut se uusi kauppakeskus, mutta muuten kaikki on aika lailla ennallaan... Minulle on jäänyt Kalajoesta kauhean ruusuinen kuva. Siellä on sellainen leppoinen tunnelma, josta tykkään.

Joskus Kokkolassa asuessaan Viitala jopa haaveili, että olisi mukava asua taas Kalajoella. Elämä vei kuitenkin eri suuntaan.

– Jos sinne perustetaan joskus Kalajoen kaupunginteatteri, niin voisin tulla sinne näyttelijäksi – tai johtajaksi! Miksei Kalajoellakin voisi olla ammattiteatteri, jos Imatrallakin on, Viitala ehdottaa.

Jose Viitala

s. 1986 Kalajoella, muuttanut Kokkolaan 9-vuotiaana ja kirjoittanut ylioppilaaksi Kiviniityn lukiosta

teatteritaiteen maisteri Teatterikorkeakoulusta

ollut kiinnitettynä Kokkolan kaupunginteatteriin ja Kouvolan teatteriin, esiintynyt myös Kansallisteatterissa ja Ryhmäteatterissa

asuu nyt Helsingissä ja näyttelee Lappeenrannan kaupunginteatterissa

ensimmäinen elokuvaesiintyminen oli repliikitön rivisotilaan rooli Tali-Ihantala -elokuvassa v. 2007

nähty myös lyhytelokuvassa Ei kenenkään maa (2009), tv-sarja Robassa (2012) ja Tarinanmetsästäjät-draamasarjan Kokkola-jaksossa (2018)

näyttelee rehtoria 16.11. ensi-iltansa saavassa elokuvassa Pieniä suuria valheita

#