tiistai 24.11.2020 | 14:38
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Nimmari: Tapio Kontiolle nimi oli enne – metsäalalla nimeä ei meinattu uskoa alkuperäiseksi

Kontion Tapio Tyngän kylältä suhtautuu elämään positiivisesti

Aleksandra Kunnas
To 18.6.2020 klo 07:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kontioilla on kesä: aurinko paistaa, ruoho hehkuu vihreänä ja omenapuu kukkii. Kalajoki siintää takapihalla.

Tynkäläisellä Tapio Kontiolla on tänään nimipäivä. Tarina nimen taustalla on kaunis, mutta traaginen.

– Isän hyvältä ystävältä, Soraston Tapiolta kysyttiin, että saako lapsen nimetä Tapioksi. Hän antoi luvan ja ehti nähdä minut kerran. Vajaa vuosi sen jälkeen Tapio menehtyi, kun Pansion telakalla räjähti kaasupullo.

Tarina on liikuttava, sillä poika kantaa nyt isänsä parhaan ystävän nimeä.

– Sitä on oppinut iän myötä arvostamaan. Nimi ei hukkunut kirkkomultiin, vaan se on jäänyt kaikumaan.

Nimeen liittyy myös hupia ja hämmennystä – metsäalalla ollaan ihmetelty, onko Tapio vaihtanut sukunimensä. Erään metsäyhtiön päällikön mielestä vaikutti nimittäin mahdottomalta, että metsäalan yrittäjän nimessä on luonnostaan kaksi metsään liittyvää nimeä: Tapio eli metsän jumala ja Kontio, eli karhu, metsän kuningas. Nimi on silti aivan alkuperäinen.

– Nähtävästi nimi oli enne! hän nauraa.

Tapion koko nimi kuuluu Tapio Pentti Olavi Kontio. Pentti on vaarin nimi äidin puolelta ja Olavi taas on isän isän nimi. Tapio halusi jatkaa suvusta otettujen nimien linjaa ja valitse omille pojilleen nimet sukukirjasta.

– Suku ylettyy pitkälle. Se on lähtöisin Ylivieskasta, ja Felix-vaari muutti tänne aikoinaan melkein sata vuotta sitten, vähän ennen tuon omenapuun istuttamista, Tapio kertoo.

– Omenapuusta saadaan muuten syksyisin 80 litraa mehua ja kilokaupalla hilloa, ja senkin jälkeen jää omenoita yli.

Tapiolla on Felix-vaarin kanssa muutakin yhteistä kuin sukunimi. Tapio muutti töiden vuoksi Viroon juuri Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen. Pian alkoi täti kyselemään, että tajuatkos Tapsa, liikut samoilla mailla, missä Felix kauppamatkoilla liikkui.

– Felix oli siellä Võrussa ja löysi erään Sangaste-nimisen linnan, jossa oli jalostettu sellaista ruista, jota ei ollut käsittääkseni vielä Suomessa viljelty. Hän osti vähän tätä Sangasten ruista ja toi sitä tänne Kalajokilaaksoon, missä kyseistä ruislajiketta sitten alettiin viljelemään, Tapio kertoo.

– Kuljin samoja reittejä kuin vaari, enkä ollut tiennytkään.

Tapio on elänyt koko ikänsä Kalajoella, lukuun ottamatta työreissuja Kaakkois-Virossa olevan Võruun niin kuin vähän muuallekin Eurooppaan. Myös lapsenlapset asuvat täällä, kolme toisella puolen tietä ja loput kaksi matkalla keskustaan. Juhannuksena Tapio ja vaimo Päivi oleskelevat kotona ja käyvät ehkä perinteen mukaan tuttujen mökillä saunomassa.

– Se riippuu vähän siitä, miten kasvinsuojeluruiskutukset menevät, että meneekö juhannus traktorin kopissa. Mutta mitään juhannustaikoja en tee, niitä on vuosien varrella nähty tarpeeksi.

Tapio suhtautuu elämään aina mieluummin positiivisesti kuin negatiivisesti.

– Koko ajan on menty täysillä, sen mukaan kuin on rahkeet riittäneet. Virheitä on tullut, mutta mitään en vaihtaisi pois. Elämä on ollut mielenkiintoinen tähän mennessä ja toivottavasti myös jatkossa.

Ensi viikolla nimmarissa Uuno. Vinkkaa haastateltava sähköpostilla: toimitus@kalajokiseutu.fi tai vaikka Facebookin kautta.

#