lauantai 25.1.2020 | 07:46
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Sputnik-avaruusillassa päästiin matkakuvien mukana Baikonuriin – "Näkyi tulenlieskat ja raketti peittyi vesihöyryyn"

Venäläisen kulttuurin viikkoon kuulunut luento käsitteli Kari Kiskon matkaa Cosmodromeen eli Avaruuskeskukseen

Heidi Vierimaa Kalajokiseutu
La 11.1.2020 klo 11:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Keskiviikkona Ventelän talolla reilu parikymmenpäinen yleisö sai viihtyä tekniikan tohtori Kari Kiskon kuvitetun ja huumorilla höystetyn matkakertomuksen parissa, joka oli osa venäläisen kulttuurin viikkoa. Rennon luennon aikana saatiin teetä ja venäläisiä makeita leivoksia sekä kysymyksiä kuului esittää. Kisko saikin kiperiäkin yleisökysymyksiä vastattavakseen liittyen rakettitekniikkaan, työntövoiman fysiikkaan sekä avaruusmatkailun wc-järjestelyihin. Rakettien perustekniikka tuli hyvin esille rakennekuvien ja Kiskon selostuksien avulla.

Kisko teki Kazakstanin Baikonurin matkansa 7.-17.9.2017, mutta värikkäät ja vaikuttavat vaiheet ovat yhä hyvin hänen muistissaan. Alueella oleilun aikana Avaruuskeskuksesta laukaistiin kaksi rakettia, Proton-M -kantoraketti ja Sojuz-raketti. Ensimmäistä turistiryhmä seurasi hotellilta yöllä ja jälkimmäistä he pääsivät katsomaan kokoonpanohallista laukaisualustalle siirron ajaksi sekä seuraamaan raketin lähtöä katselupaikalta kilometrin päästä kukkulalta.

Cosmodromen alue on 7 700 neliökilometriä laaja, keskellä karua aroa, kuten yksittäinen hotellikin, mihin ryhmä majoittui.

– Se on aidattu, vartioitu ja villieläinten ympäröimä, Kisko kuvaili.

Ihmiset olivat hyvin vartioituja kulkulupineen, mutta kaikenlaisia eläimiä saattoi nähdä kulkevan aivan vapaasti. Kiskon näyttämä kuva Baikonurin ja Cosmodromen tarkastuspisteeltä herätti hilpeyttä, kun yksinäinen lehmä sai olla rauhassa, kuten halusi.

– Lehmät saivat kulkea vapaasti, mutta ihmiset eivät niinkään, Kari naurahti.

Hänellä oli luetella muutama huippuhetki reissusta, jotka liittyvät tietenkin raketinlaukaisuun. Ensimmäinen oli aamuseitsemältä, kun Sojuz-raketti vedettiin kokoonpanohallista kohti lähtöalustaa. Sitä kuljettiin kiskoja pitkin vartijoiden ympäröimänä ja miinakoira seurasi sekä hyvin varustettu helikopteri valvoi ylhäältä, jos olisi ilmennyt jotain erikoista. Lopuksi varamiehistö tuli myös esille ja Kiskon huippuhetkiä olikin seisoa heidän vieressään.

He saivat käydä lähtöalustalla ennen kuin raketti nostettiin telineisiin. Vaikuttava ”näytelmä” oli myös se, kun kaksi astronauttia ja yksi kosmonautti kävivät yleisön edessä näyttäytymässä. Heillä olivat pappi ja lääkärit mukanaan. Kaikki tämä oheisshow on tehty tietenkin turisteja varten, mutta raketinlaukaisu ja kaikki sen vaatimat järjestelyt, työ ja tutkimus ovat todellisia.

Sojuzin lähtöalusta oli valaistu, joten tapahtumat näkyivät yön pimeydessä katselupaikalle asti. Teltoissa oli monitoreja joista sai katsoa live-kuvaa astro- ja kosmonauttien odottelusta raketin ahtaassa nousemis- ja laskeutumismoduulissa. Telttojen sekuntikellosta sai tarkkailla lähestyvää lähtöaikaa, milloin kannatti siirtyä ulos. Raketinlaukaisun katselu oli Karille suorastaan harras kokemus.

– Ihmiset pidättivät hengitystään, fiilis oli valtava ja odottava. Väki hiljeni. Näkyi tulenlieskat ja raketti peittyi vesihöyryyn, joka sitoo lämpöä, ettei alusta sula. Vieläkään kukaan ei puhunut. Kolmen sekunnin ajan kuului ja tuntui jyminää, tärinää ja lämpöaalto.

Väki hurrasi ja halasi, kun raketti oli ilmassa ja kahden minuutin ensimmäisen vaiheen apuraketin irtoamisen jälkeen katselupaikalle jäi huojennus, kun kaikki näytti menevän hyvin ja menikin. Kiskon mukaan lähtövaiheessa oli kunnioitettavat yhdeksän miljoonan hevosvoiman tehot ja kahdeksan minuutin päästä miehistö oli kiertoradalla menossa kohti kansainvälistä avaruusasemaa.

Avaruusillassa havainnollistettiin Aino Luhtion ja Sofia Kattilakosken avustuksella, miten hankala tuo astro- ja kosmonauttien lentoasento on. Tyttöjen mielestä homma ei ollut helppo edes näin maan päällä pöydällä ja kuvitellapa millaiset tärinät ja voimat tuntuvat oikeasti lähdössä.

– Pitää katsoa koko ajan ylöspäin, ettei mene niskat eli ei saa katsella maisemia. Lähtö on kuin pieni kolari. Suu ei saa olla auki, ettei kieli mene poikki, Kisko selitti.

Hän näytti kuvia myös Cosmodromen museosta ja kertoi Gagarinin, Titovin ja Koroljovin ajoista ja muisteli myös oman innostuksensa alkua avaruustutkimuksen aiheisiin, kun katseli Sputnik-satelliittia pakkasyössä 8-vuotiaana Simossa, mistä hän on kotoisin.

– Kylältä kuului huuto, siellä se menee!

– Kylältä kuului huuto, siellä se menee!

#