keskiviikko 19.2.2020 | 06:41
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Nimmari: "Vanhassa talossa riittää aina puuhasteltavaa" – Veijo on sukutilansa yhdeksäs isäntä ja ainoa Urpo

1874 rakennettu kotitalo innosti myös sukututkimukseen

Sari Passoja-Verronen Kalajokiseutu
To 9.1.2020 klo 09:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Vanhat talot viehättävät Veijo Vedenojaa ja hän itsekin asuu vuonna 1874 rakennetussa sukunsa talossa.

– Olen talon yhdeksäs isäntä, Veijo räknää.

Hänen vuosi on alkanut lomaillen, mutta ei suinkaan löhöillen.

– Vaikka nyt ei ole lumitöitä, niin vanhassa talossa riittää aina puuhasteltavaa. Puulämmityksessä ja muussa kunnossapidossa on oma tekemisensä.

Myös työnsä puolesta Veijo on tekemisissä entisöintien kanssa, sillä hän on ollut viimeiset kuusi vuotta Duunipaikan ohjaajana. Lisäksi hän kuuluu Rakennusperinneyhdistys Vanhaan Erkkiin, jossa on tällä hetkellä noin parikymmentä aktiivijäsentä.

– Teemme muun muassa reissuja mielenkiintoisiin kohteisiin.

Koti on innostanut Veijoa tutkimaan sukunsa historiaa, ja sukututkimus onkin vienyt miehen mennessään.

– Mutta on se kyllä välillä melkoista salapoliisityötä. Osa kirkonkirjoista kun on ruotsinkielisiä eikä pappien käsialoistakaan aina ota selvää, Veijo naureskelee.

Muiksi harrastuksikseen Veijo mainitsee geokätköilyn ja valokuvaamisen. Geokätköilyyn hän innostui 6-7 vuotta sitten.

– Haen kätköjä noin 50 kilometrin alueelta, kaukaisin paikka on ollut Oulu. Vaikka sinne on vain parin tunnin ajomatka, niin minulla matkaan voi kulua kahdeksankin tuntia, kun pitää mennä purkilta purkille.

Kameran kanssa mies liikkuu kuvaamassa mieluusti, mitäpä muutakaan kuin vanhoja rakennuksia.

Nimensä tarkkaa tarinaa Veijo ei tiedä, mutta hän epäilee sen olevan muunnos sodassa kaatuneesta sedästään Veikosta.

– Ja kolmas nimeni Antero on ilmeisesti muunnos papastani, joka oli Antti.

Veijon toinen nimi sen sijaan ei ole muunnos eikä muilta peritty.

– No se on Urpo. Eikä meillä suvussa sitten muita Urpoja olekaan, hän höräyttää iloisesti.

Lempinimiä Veijolle on vuosien mittaan kertynyt useitakin. Lapsena häntä sanottiin Vekuksi ja ikätoverit taitavat puhutella vieläkin tuolla nimellä.

Nimipäiväänsä hän ei aio juhlistaa tai viettää millään tavalla. Tosin hän muistelee, että entisaikaan nimipäiväsankari oli tapana pönkätä ulkohuussiin.

– Itsekin olen kokenut sen lapsena tässä talossa. Kyllähän vanhoja perinteitä pitäisi herättää henkiin, mutta meillä ei ole enää sitä ulkohuussiakaan.

Ensi viikolla nimmarissa Ilmari ja Ilmo. Vinkkaa haastateltava sähköpostilla: toimitus@kalajokiseutu.fi tai vaikka facebookin kautta.

#