sunnuntai 15.12.2019 | 06:33
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Nimmari: "Taistoihin tiemme kun toi" – Sodan muistot Taisto Alasimin nimessä, mies metsästänyt nuorena oraviakin

Sari Passoja-Verronen Kalajokiseutu
To 7.11.2019 klo 09:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kymmenvuotias Ripa-koira ei meinaa häkissään pysyä, kun näkee isäntänsä Taisto Alasimin tulevan ulos metsästysvermeet päällä.

– Tämä on ollut minulla hyvänä kaverina hirvimetsällä jo kymmenen vuotta, Taisto rapsuttelee ja halailee koiraansa.

Leppoisia eläkepäiviä viettävä Taisto on aloittanut hirvenmetsästyksen jo 40 vuotta sitten, ja on yhä innostunut siitä.

– Tänä syksynä metsästys on alkanut hyvin. Ripan haukulle on hirvikin kaadettu, mutta itse en ole sarvipäätä vielä kellistänyt.

Mies ei muutenkaan leveile saalillaan eikä hänen olohuoneen seinällä näy hirvenpäitä.

– Kun nuorena näin Lapissa kuinka isoja hirviä siellä oli ammuttu, niin nämä täkäläiset eivät niihin verrattuna tunnu miltään, mies naurahtaa.

Kymmenvuotiaana poikasena Taisto metsästi jo oravia ja sai niistä rahaakin.

– Kuljin isän mukana metsällä ja napsin oravia siinä samassa. Kotona sitten nyljin ne ja myöhemmin isä vei nahat nimismiehelle leimattavaksi, hän muistelee.

Sodan jälkeen syntynyt Taisto tietää saaneen nimensä sotaan liittyen.

– Isäni taisteli sodassa ja sodan taistot olivat vanhempieni muistoissa, kun minulle mietittiin nimeä.

Taiston vaimo Päivi virnistää, että hän lauloi nuorena aina laulua ”Taistoihin tiemme kun toi” ja niin vain hän sai Taiston miehekseen.

Taistolla on neljä lasta, mutta heille isän etunimi ei ole periytynyt.

– Sen sijaan toista nimeäni Kalevia on perheessä melkein ähkyyn asti. Se on poikani Samin toinen nimi, mutta myös appiukkoni, enoni ja serkkuni nimi, hän luettelee.

Eläkepäivillään Taisto Alasimi harrastaa metsästyksen lisäksi kalastusta ja sienestystä, marjastustakin vähikseen.

– Herkkutatteja tuli tänä vuonna hyvin, mutta kangasrouskuja ei juuri lainkaan. Se on harmi, sillä yleensä laitamme niitä aina hirvenlihan sekaan.

Luontoharrastukset ja omakotitalon hoitaminen antaa Taistolle niin paljon hyötyliikuntaa, ettei hänen tarvitse erikseen lenkille lähteä.

- En voi kuvitellakaan sellaista. Se on varma, ettei minua saa millään salille eikä pikitien reunaan juoksemaan!

Taisto toimii edelleen myös Kalajoen ilmailukerhon puheenjohtajana ja lentokentän päällikkönä.

– Saan olla tyytyväinen siitä, että terveyteni sallii yhä lentämisen. Olen saanut lupakirjani vuonna 1983 ja lentänyt siitä lähtien.

Taiston taiteellinen puoli tulee esiin hänen valokuvissaan ja maalauksissaan.

– Minulla on tuhansia valokuvia odottamassa järjestelyä. Olen napsinut niitä muun muassa meren päällä lentäessäni.

Olohuoneessa komeilee useita miehen maalaamia maisematauluja.

– Ovathan nuo saaneet tähän asti olla seinillä, Taisto vilkaisee virnistäen vaimoaan.

Taiteilijan tarvikkeet ovat hänellä kaapissa valmiina odottamassa inspiraatiota - ja sopivaa aikaa.

– Ehkäpä seuraavaksi ikuistan koiramme Ripan, sillä kun on niin komean tuuhea turkki, tai sitten teen jotain repäisevää!

Lastenlapsia Taistolla ja Päivillä on neljä, ja heistä on paljon iloa mummulle ja papalle.

– Pienimmiltä tulee sellaisia lohkaisuja, että välillä meinaamme kuolla nauruun.

Halaaminen on yksi Taiston tavaramerkeistä ja kaikki heille tulevat vieraat halataankin perusteellisesti heti eteisessä.

– Myös lastenlapset ovat oppineet tämän mukavan tavan. Päivähoidossakin he halaavat kotiin lähtiessään kaikki muut lapset, Taisto kertoilee.

Ensi viikolla nimmarissa Iiris. Vinkkaa haastateltava sähköpostilla toimitus@kalajokiseutu.fi tai vaikka facebookin kautta.

#