torstai 2.7.2020 | 08:53
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Jukka Käännän kolumni: "Ikätoverit vain näyttävät vanhemmilta ja monethan heistä vanhempia ovatkin"

Jukka Kääntä
Ke 2.10.2019 klo 15:08

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Neljäkymmentä vuotta. Sehän menikin yllättävän nopeasti. Voisi olettaa, että jonkinlaista kasvua on tapahtunut, vaikka merkkejä siitä on vaikea löytää. Ikätoverit vain näyttävät vanhemmilta ja monethan heistä vanhempia ovatkin. Mutta eihän tässä juuri mikään ole muuttunut: mieli edelleen pyrkii vauhdikkaisiin käänteisiin ja ajoittainen tyhjän päällä keikkuminen ovat nykyäänkin vahvasti läsnä. Toinen toistaan kahjompia ideoita putkahtaa päähän ja kaikessa, mitä jotkut ikäiseni pitäisivät arveluttavana ja ehkä lapsellisena, pitää olla mukana. Onneksi ystäväpiiriini kuuluu useita hahmoja, joiden kanssa voi edelleen huoletta suorittaa kemiallisia kokeita ja niiden seurauksena räjäytellä muovisia virkistysjuomapulloja. Tai seikkailla kerrostalojen katolla aamuyöstä kello neljä. Ehkä hieman jälkikäteen harmittaa niiden opettajien puolesta, jotka aikoinaan yrittivät saada hivenen järjellisyyttä näinkin vaatimattomasti prosessointi- ja taltiointikapasiteetilla varustettuun ohjausyksikkökammioon.

Toiset otaksuvat muistin heikkenevän iän myötä, mutta kun se on ollut kohtalaisen valikoiva jo syntymästä asti, on nuoremman polven turha odottaa tältä taholta kovin syväluotaavia kertomuksia omakohtaisten kokemusten pohjalta; elämänohjeista puhumattakaan, sillä kun tähänkin asti on menty tietyllä huolettomuudella, ei liene oleellista alkaa enää sen kummempia viisastelemaan. Ei siis kannata katsoa taaksepäin kun eteenpäin ollaan menossa, koska voi kompastua ja tippua alas pohjattomaan kuiluun, eikä välttämättä pääse enää ylös vaan joutuu jäämään sivuun. Pahimmassa tapauksessa voi päätyä olemisen viistoväylälle.

#