torstai 2.7.2020 | 09:02
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Artikkeli

Markus Kärkisen kolumni: Suomalaiset eivät saa tarpeekseen suosikkihuumeestaan – julkisesta närkästymisestä

Ke 18.9.2019 klo 08:25 | päivitetty ke 12:36

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Suomen kansa on jälleen päässyt harrastamaan lempiharrastustaan, närkästymistä. Viittaan tällä tietysti tuoreen Vesa-Matti Loirin elämäkertakirjan ja eritoten iltapäivälehtien siitä poimimien yksittäisknoppien herättämään närkästykseen. Erityisesti kansaa ovat puhuttaneet nuoren Loirin seksi- ja huumeseikkailut.

Ihan ennenkuulumatontahan se nimittäin on, että valtakunnan ykkösnimiin taiteen ja viihteen saralla kuuluneella karismaattisella ja komealla nuorellamiehellä on riittänyt vientiä naisten keskuudessa. Ja on vielä rohjennut harrastaa seksiä muutenkin kuin pimeässä peiton alla lähetyssaarnaaja-asennossa lauantai-iltana lottoarvonnan jälkeen, ajatella!

Ja kukapa olisikaan osannut arvata, että viihde- ja kulttuuripiireissä on runsaan alkoholinkäytön lisäksi nautittu myös muita, laittomiakin, päihdeaineita? Loirin huumekokeiluiden – jotka rikoksinakin lienevät vanhentuneet vuosikymmenet sitten – kauhistelu asettuu vielä surkuhupaisampaan valoon, kun ottaa huomioon, että esimerkiksi Loirin tai tuoreen elämäkertaelokuvan kautta ajankohtaisen Kari Tapion kuten myös monien muiden Suomen viihdetaiteilijoiden vakavatkin alkoholiongelmat rikkoutuneine perheineen on totuttu kuittaamaan lähinnä olankohautuksella tai samaistumisella rempseän naurun ja olantaputteluiden kera. Pitäähän se nyt suomalaiselle viinan maistua!

Voisi kuvitella, että ihmiset olisivat jo oppineet, että erityisellä mielenlaadulla varustetut ihmiset – jollaiseksi ainutlaatuisen uran luonut Loiri voidaan perustellusti laskea¬ – saattavat elää elämäänsä suuren yleisön normaalista poikkeavilla tavoilla. Ja että heillä ole mitään velvollisuutta toimia elämänsä jokaisena hetkenä jokaisen kukkahattutädin unelmavävynä, vaan hekin ovat inhimillisiä ihmisiä seksiseikkailuine ja sekoiluineen. Ja että elettyä elämää saa muistella sellaisena, kuin se on tapahtunut.

Tai sitten suomalaiset vain eivät saa tarpeekseen suosikkihuumeestaan, eli julkisesta närkästymisestä ja sen tuomista mahtavista nousuista, moraalisesta ylemmyydentunnosta.

#