torstai 2.7.2020 | 09:40
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kulttuuri

Konserttiarvio: Jukka Kuoppamäki täytti Virta-salin katsomon – Grand old man antoi pohdittavaa konsertin kylkiäisenä

Jorma Riihikoski
Ma 16.9.2019 klo 14:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Jukka Kuoppamäki on varmaankin merkittävin taiteilija, joka on vieraillut Kalajoen Virta-salissa tähän mennessä, jos otetaan huomioon uran pituus ja levytettyjen laulujen määrä.

1970-luvulla syntyi musiikkigenre laulaja-lauluntekijät. Mielestäni Kuoppamäki edustaa tätä tyylilajia puhtaimmillaan. Kuoppamäki tosin levytti ja lauloi muiden tekemiä lauluja ensimmäiset kymmenen vuotta, nyt jo 60 vuotta kestäneellä taiteilijanurallaan. 1960- ja 1970-luvulla hänet määriteltiin "hippityyliseksi poppariksi", joka asemoi hänet sen aikaiseen viihdemaailmaan.

Sunnuntain konsertissa kuultiin uneen perustuva laulu Me teimme historiaa. Unessa Kuoppamäki näki itsensä lavalla muiden suomalaisen iskelmä-/popkulttuurin ikonien kanssa. Dannykin on käynyt hakemassa lauluja ja hänelle tehtiin Tämä taivas tämä maa, josta kuultiin nyt akustinen versio.

Kuoppamäki esiintyi itse kitaraa soittaen ja häntä säesti pianisti Jukka Ruusumaa koskettimilla. Tunnelma muodostui intiimiksi ja Jukka kertoi pieniä tarinoita kappaleiden taustalta uransa varrelta. Sirpa löytyi vaimoksi jo 60-luvun alussa ja oli nytkin mukana myymässä Jukan uutta albumia konsertin jälkeen kirjaston puolella. Perheen seitsemästä lapsesta moni on tehnyt uraa musiikkimaailmassa isänsä jalanjäljissä.

1960-lopulla Kuoppamäki löysi ja otti käyttöön oman sävelkynänsä ja levytti kappaleensa Kiskot vievät etelään. Siitä alkoi tuottelias ura, joka jatkuu edelleen. Tähän uraan mahtuu erilaisia aikakausia. 1970-luvun alusta alkoi aikakausi menestyksillä itä-eurooppalaisilla Rostockin ja Sopotin iskelmäfestivaaleilla. Tosin Sopotin festivaaleilla kappale Pieni laulu vapaudesta ei saanutkaan sijoitusta lainkaan vaan siirrettiin syrjään Varsovanliiton hengessä. Tästä sisuuntuneena syntyi vastaisku Kultaa tai kunniaa, joka voitti 1973 syksyn sävelen ja oli myyntimenestys. Kuoppamäki ryhtyi itsenäiseksi tuottajaksi omalla levyfirmallaan Satsangalla viideksi vuodeksi (nykyään sitä kutsutaan äänitebisneksessä independent-tuotannoksi), jonka jälkeen hän siirtyi papiksi Saksaan vuonna 1979 ja alkoi hiljaisempi kausi musiikin saralla. Koko ajan syntyi kuitenkin menestyskappaleita muille iskelmäartisteille. Jukka Kuoppamäki asuu edelleen vaimonsa Sirpan kanssa Saksassa Kölnissä. Konsertissa kuultiin melko tuore kappale, joka kertoo kohtaamisesta Elbe-joen rantabulevardeilla Saksanmaalla.

Kuoppamäki on sukua suoraan elenevassa sukupovessa "satusetä" Z. Topeliukselle. Topelius kirjoitti osana merkittävää suomenkielistä tuotantoaan Maamme-kirjan vuonna 1875. Nykyisille sukupolville Kuoppamäen tunnetuin laulu Sininen ja valkoinen merkitsee samaa kuin tuo Maamme-kirja edellisille sukupolville. Konsertin toisella puoliajalla saimmekin laulaa Jukan kanssa klassikkoja partisaanivalssista paratiisiin ja finaaliksi tietenkin tuon Sinisen ja valkoisen. Kuoppamäen Katri-Helenalle tekemistä lauluista oli mukana Ei kauniimpaa ja vasta vuonna 1992 menestykseksi muodostunut Anna Mulle tähtitaivas. On hyvä muistaa, että yksi Jari Sillanpään uran aloittaneista jättimenestyksistä Satulinna, on Kuoppamäen hänelle tekemä mittatilaus.

Vuoden 1995 jälkeen Kuoppamäki aktivoitui taas esiintyvänä taiteilijana ja on tehnyt jatkuvasti uusia äänitteitä oman tuotantoyhtiönsä Laulusampon nimissä. Konsertin ensimmäisellä jaksolla kuultiinkin useita lauluja viimeisimmältä 2018 julkaistulta albumilta Sun kanssas kahden ja myös aivan uusi Anna onnelle tilaisuus. Voi olla, että Kuoppamäen saavutus jatkuvasti uutta tuotantoa ilmoille saattavana on ainutlaatuinen taiteilijauran pituudessa.

Virta-sali oli tällä kertaa viimeistä paikkaa myöten täynnä senioriyleisöä, jolle varmaan sopi kaksiosainen konsertti kahvipaussilla ja yhteislauluosiolla kuubalaisine serenadeineen. Konsertin jälkeen oli mahdollisuus keskustella Jukka Kuoppamäen kanssa ja ostaa uusi levy nimikirjoituksella.

Keväällä nautittiin Kauko Röyhkän ja Jarkko Martikaisen soolosuorituksista ja tarinoista Virta-salissa. He molemmat ovat osa sitä samaa jatkumoa kuin ”grand old man” Kuoppamäki, jossa lauluntekijät kertovat meille tarinoitaan ja antavat osan maailmankatsomustaan meille pohdittavaksi ja sisäistettäväksi.

#