sunnuntai 15.12.2019 | 06:33
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Päivyri

Maarit Verronen valmistelee kirjaa liikenneympyröistä – Kymmenes novellikokoelma ilmestyi kesällä

Sari Passoja-Verronen Kalajokiseutu
Ke 4.9.2019 klo 14:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kirjailija Maarit Verroselta ilmestyi kesällä kymmenes novellikokoelma Muutama lämmin päivä. Se on hänen kahdeskymmenes proosateos ja 25:s kirja.

Hän toteaa novellien joukossa olevan muutamia tarinoita, jotka ovat todella tapahtuneet jollekulle joskus. Yksityiskohtia ja nimiä on tietenkin muutettu – paitsi Bella-koira sai pitää oman nimensä.

– Suurin osa novelleista ei tapahtumakulultaan pohjaudu todellisuuteen, mutta taustalla on jokin todellinen ilmiö, joka oli jäänyt minua ahdistamaan, kiusaamaan tai mietityttämään. Mietin muun muassa erilaisia luottamuksen ja hyväksikäytön tilanteita.

Kokoelman avausnovellissa Luovuttaja päähenkilö haluaa auttaa ihmisiä aluksi verenluovuttajana; lopulta hän jo luovuttaa tarpeettomana pitämänsä toisen käsivartensa.

– Päähenkilö luottaa siihen, että hänen kohtaamansa lääkärit haluavat auttaa ihmisiä eivätkä ehdoin tahdoin vahingoita ketään, vaikka ehkä raha-asioissa hitusen ahneita ovatkin. Tämä on varsin kohtuullinen ja tavallinen oletus, siinä ei pitäisi joutua pettymään, Verronen toteaa.

Häntä on huolestuttanut se, että mitä moninaisimmissa asioissa luottamusta murennetaan ja puolitotuuksien ja valheiden esittämistä ja tuottoisien huijauksien tekemistä kannustetaan.

– Toisaalta on liikuttavaa, että aina toisinaan joku yllättäen tekee jotakin hyvää ilman mitään henkilökohtaisen hyötymisen ajatusta; aivan vain jotta joku tulisi autetuksi ja maailmasta tulisi pieneltä osalta vähän parempi paikka.

Tällä hetkellä Maarit Verronen on uppoutunut asiaproosahankkeeseen: kiertoliittymiin eli liikenneympyröihin.

– Mutta se on vielä kovasti kesken. Ohessa luonnostelen fiktiivisiä katkelmia eli rakennan tekstikasaa, jota sitten ennen pitkää ryhdyn järjestämään joksikin toivottavasti tolkulliseksi kokonaisuudeksi. Kirjan ilmestyessä tuntuu hyvältä, että seuraava on tekeillä ja sitä seuraava epämääräisesti suunnitteilla.

Marraskuussa 2018 valtionpalkinnolla tähänastisesta kirjailijantyöstään palkittu Verronen kertoo käyvänsä Kalajoella muutaman kerran vuodessa tapaamassa vanhempiaan.

– Useimmat tekstini sijoittuvat nimeämättömiin paikkoihin, enkä varmaankaan ole juurikaan käyttänyt Kalajokea niissä. Tämä on Kalajoen kannalta pelkästään hyvä asia, koska se tarkoittaa, että en ainakaan koe sitä ahdistavaksi tai ristiriitaiseksi paikaksi.

Juuri nyt syksyn tullessa Verrosella päällimmäisenä on haikeus siitä, että kumikanoottimelontakausi on taas ohi.

– Neljästoista kesä mainiolla Hemmo-kanootilla päättyi syyskuun ensimmäisen päivän merenrantaretkeen.

#