keskiviikko 19.2.2020 | 06:51
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Jukka Käännän kolumni: Rakkaus lajiin

Kalajokiseutu
Ke 17.7.2019 klo 14:55

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kesäteatteri - tuo vakava taiteenlaji, jossa aina esitysajankohtana sataa, eikä katoksesta ole tietoakaan. Missä muuten terveenä lomaillut harrastelutaiteilija sairastuu flunssaan ja kurkkumätään juuri silloin, kun pitäisi kailottaa isolla äänellä vakavasti otettavaa tangoa? Muutaman metrin päässä ukkonen jylisee ja taustaorkesterin jäsenet lausuvat hiljaisia rukouksia kytkiessään virran vahvistimeen käsi täristen. Taustalla kolisee työmaa, jossa porakoneet ja betoninjyystäjät melskaavat armottomalla voimakkuudella. Kaiken kukkuraksi paikalle osuu pari laitapuolen kulkijaa, jotka olotiloissaan ovat valmiita nousemaan lavalle mitä ihmeellisempien esitysten kera. Soppa on keitetty.

Kuitenkin koko sekamelska on jokseenkin kutkuttava. Arjen sankarit kokoontuvat heppoisin kustannuksen yhteen toteuttamaan esitystä ihmisten iloksi – tai suruksi, mikäli kyseessä on draama. Kuten kaikissa muissakin teatteriprojekteissa, sisäpiirit alkavat muodostua ja ilmaan pääsee toinen toistaan lentävämpiä lauseita. Koko kattaus on muutenkin kyhätty kaveripiiristä, jossa joku aina tuntee jonkun, mutta myös toisilleen vieraat ihmiset ystävystyvät. On niin sanottu tekemisen meininki, jossa kaikki lyövät kortensa kekoon ja samassa veneessä puhaltelevat yhteen hiileen. Jälkikäteen voi vaan kummastella, miten koko toteutus on ylipäätään onnistunut olemaan olemassa, mutta muiden itseään toteuttavien alojen tavoin vastauksena lienee yksinkertaisesti rakkaus lajiin.

#