keskiviikko 26.2.2020 | 15:39
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Kolumni

Lehtosen Kallen näkökulma: Elämän mittarit ja yhdistävät tekijät – "Yleismurre valtaa alaa ja kohta me ei olla enää mistään kotoisin"

Kalajokiseutu
Su 7.7.2019 klo 07:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Kesätapahtumista tullut eräänlaiset mittarit, Raumankarin markkinoilla ollaan käyty, no ainakin voi sanoa kymmeniä vuosia. Joka vuosi tuttavat vähenee, praatikaverit harvenee. Puheenaiheetkin muuttuu, ennen kyseltiin lasten vointia, sitten lastenlasten, nyt on jo mennyt neljänteen polveen. Tietysti sairauksien luettelu kuuluu nykyään suosittuun aiheeseen, valittelin jalan kipuja kun tapasin kasvukumppanin Oivan, hän lohdutti ”kyllä ne hauvasa paranee”.

Takavuosina muistan tavanneeni Potinojan Väinön, suuri persoona ja sukulainen. Hän kertoi muuttaneensa lähemmäs hietoja, tarkoittaen muuttoa Potinojalta kirkolle, lähemmäs hautuumaata, jossa hän nyt lepää. Samainen Väinö sanoi aina, kun meni kirkolle, menevänsä Raumalle. On esitetty syitä Rauman nimen syntyyn, olisi kuulemma muuttanut Raumalta väkeä Himangalle ja Rauman murre eroaa niin paljon Himangan murteesta, näin Raumankari olisi syntynyt.

On muutama asia joka ei muutu Raumankarin markkinoilla, paistetut silahat ja sahti. Aina kun mieleen tulee Raumankarin markkinat, alkaa suu maistaa näille herkuille. Kaikkein tärkeintä on kuulla oikein vankkaa kotikylän murretta, Maamme-laulu jää heti toiseksi, murtehen taitajat vähenee uhkaavasti. Puhtaan synnyinseudun murteen säilyttäminen on tärkeää perinteen säilyttämistä, eikä tule kalliiksi ja on hyvä tuntomerkki.

Omakohtainen kokemus Portugalista: kuljimme kadunreunassa, auto meni ikkuna auki hiljaa ohi, nuori mies huusi ikkunasta, te ootta ainaki Kalajoelta. Mistä sää niin päättelet, kysyimme. Murtehesta ja esitteli ihtensä, oli Kalajoelta vähä sukuakin. Näin se murre toimii yhdistävänä tekijänä. Yleismurre valtaa alaa ja kohta me ei olla enää mistään kotoisin.

Toinen tapahtuma on Rahjan kalajuhlat joista ei voi olla pois ja niihin kuuluu savustettu siika, jonka maku kuuluu tapahtumaan. Tietysti tuttavat ovat tapahtuman suola. Tuttavapiiri muuttuu enempi vaimon tuttaviin, joita on enempi. Murrekin muuttuu vähän, lampahat muuttuvat lampaiksi.

Syksyllä Kalajoen markkinat ovat hiillostettujen nahkiaisten makua. Markkinatunnelman kruunaa kourallinen nahkiaisia, sen verran, että riittää muutamaksi illaksi leivän päälle.

Kalajoen markkinoilla näkee enempi ylivieskalaisia tuttuja enempi kuin muuten tapaa Ylivieskassa.

Tyngän myllymarkkinat ovat tulleet tavaksi, joista ei voi olla pois. Täältä hankin hunajavarastoon täydestä. Tyngältä löysin hunajantoimittajan, josta on tullut luottotoimittaja, hinta-laatu ovat kohdanneet. Minun kulutukseni on 20-30 purkkia vuodessa.

Rautio-viikon Typpön onkikilpailusta on tullut perinne. Harmittaa niin vietävästi, että tämän vuoden kilpailu jäi väliin. Kaivoin matoja kilpailuja varten, iski ennestään lahoon selkään rampin, joka kaatoi sänkyyn. Viime vuonna voitin kilpailuista arvalla oikein munien kanssa tehdyn suuren täytekakun, makua riitti pitkään.

Vielä bingot, joilla on suuri sosiaalinen merkitys. Heti, kun joku autoporukasta voittaa 150 euroa tai enempi, alkaa suussa maistua munkkipossu. Voittaja tarjoaa Häggmannilla possu-kahvit porukalle. Porukka koostuu Kalajoella syntyneistä.

Tällaisia tapahtumia tarvitaan kotiseutuhengen vahvistamiseksi, vaikka sosiaalinen media jyllää, mutta mikään ei korvaa livetapaamisia. Toivotaan, että perinteet jatkuvat. Aikanaan nuoristakin tulee vanhoja, se perinne ei katkea koskaan.

Lehtosen Kalle

#