sunnuntai 15.12.2019 | 18:12
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Nimmari: Vanhahtavaa nimeä kantava samojedinkoira on kohta samanlainen pallero kuin syntyessään

Hanna Parhaniemi Kalajokiseutu
To 18.4.2019 klo 09:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Ikkunasta erottuu valkoinen, jääkarhumainen karvaturri jo kaukaa. Valto on kiivennyt olohuoneen sohvalle tarkastelemaan, tuliko pihaan auto. Kimakka haukahdus kuuluu ulos asti. Aivan kuin koira huutaisi "Jes, meille tuli vieraita".

Eteisessä käy viimeistään selväksi miten mielissään Valto on, kun taloon tulee lisää väkeä. Koira pomppii onnesta puhkuen, nuuskii, nuolee ja puskee kainaloon. Ei ole ihme, että se herättää ohikulkijoiden sympatiat kävelylenkeillä.

– Kyllä sitä kaikki aina rapsuttaa. Valto on ottanut kaikki eläimet ja ihmiset hyvin vastaan, Valton omistaja Elina Vierimaa kertoo.

Hän ehti haaveilla koirasta Petri Nikupaavon kanssa pari vuotta. Viime syksynä oli vihdoin sopiva hetki alkaa keskittyä koiranpentuun. Nyt heidän kotonaan temmeltää jo 6,5 kuukauden ikäinen, samojedinkoira Valto, joka on tuonut taloon tassukaupalla energiaa.

– Sehän oli aluksi semmoinen pieni pallero. Nyt Valto painaa nyt varmaan jo 18 kiloa. Jonkin verran se vielä kasvaa. Sitä ei itse ole huomannutkaan, miten se on kasvanut, kun sen näkee kuitenkin joka päivä.

Koiran karvapeite on alkanut hiljalleen paksuuntua ja jossain vaiheessa se saa taas pentuvaiheesta tutun karvapallomaisen muodon.

Valton virallinen nimi on Snowbody Sun Sand And Fun, jonka sen kasvattaja keksi, kun kävi ilmi, että pentu muuttaa Kalajoelle. Elina ja Petri valitsivat kutsumanimen hyvässä yhteisymmärryksessä. Elina ihastui nimen vanhahtavaan kaikuun.

– Valto on oppinut hyvin nimensä, Elina sanoo.

Ja kuten rakkailla lapsillakin, myös rakkaalla koiralapsella on monta nimeä. Valto kääntyy esimerkiksi Valluksi ja Valtsuksi.

Samassa pentueessa oli kaikkiaan viisi pentua, kaikki poikia. Voisi luulla, että kolmen pojat kutsumanimet on riimitetty yhteen.

– Siellä on myös Veikka ja Velmu. Aika hauska sattuma, Elina mainitsee.

Valto on käynyt kerran katsomassa yhtä veljistään ja emoaan, joka meinasi ensin vähän murista pennulleen – koira kun unohtaa nopeasti oman pentunsa, kun ne ovat hetken aikaa erillään. Yhteinen sävel löytyi kuitenkin ulkoleikkien myötä melko nopeasti.

Valton on helppo löytää yhteinen sävel melkein kenen tai minkä kanssa tahansa. Sitä on käytetty aivan pienestä pitäen monipuolisesti erilaisissa paikoissa ja eri ikäisten ihmisten parissa.

– Koirapuistohan täällä saisi olla, Elina toivoo.

Koirapuistossa koirakavereita tulisi luonnostaan. Sen puutteessa Valto on saanut tutustella lähipiirin koirien kanssa.

Valton nimipäivää ei mitenkään erityisesti aiota juhlistaa.

– Voisihan sille jonkun herkun ostaa, Elina naurahtaa.

Ensi viikolla vietetään koiranpäivää torstaina 24. huhtikuuta. Myös seuraavassa Kalajokiseudussa on luvassa koiramaisia juttuja.

#