sunnuntai 19.1.2020 | 10:52
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Teema

Himankalaiset Päivi ja Pentti Kerola: Alan vaihtaminen vaatii rohkeita päätöksiä ja vahvaa tukea

Tuovi Pulkkanen Kalajokiseutu
To 28.2.2019 klo 10:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Himanka

Lypsykarjatilan, opiskeluiden ja työn yhdistäminen on vaatinut viimeisten vuosien aikana himankalaisilta Päivi ja Pentti Kerolta joustavuutta ja yhteen hiileen puhaltamista tavallista enemmän.

Tilalla on tehty sukupolvenvaihdos vuonna 1989 ja siitä lähtien tilaa isännöineet Kerot miettivät kolme vuotta sitten, että jossain vaiheessa nykypäivän mittapuulla pienestä tilasta tullaan luopumaan.

- Päätös lopettamisesta johtui olosuhteista. Pelto on täällä kallista, sitä on rajoitetusti myynnissä ja vuokrataso on korkea, tilan rakennuskanta olisi joutunut päivitettäväksi ja tilakokoa olisi pitänyt suurentaa. Kolmesta tyttärestämme kukaan ei halunnut tilalle jatkajaksi, eikä maatalouteen liittyvä EU-byrokratia ainakaan helpottanut arkea, Kerot kertovat.

Päätös tulevaisuuden suhteen oli tavallaan tehty, mutta ratkaisua joudutti vuonna 2014 voimaan tullut Venäjän vientikielto ja pakotteet, jotka romahduttivat maidon hinnan niin alas, että yhdessä yössä toimeentulosta lähti toisen palkka pois.

- Meille oli siinä tilanteessa selvää, että lähdemme kouluttautumaan ja hankkimaan toimeentuloa muualta, mutta ratkaisu ei silti ollut helppo. Kolme ja puoli vuotta on mennyt ja meillä on yhä karjaa navetassa, mutta sitä on vähennetty pikkuhiljaa ja loput lähtevät kevään aikana, Pentti Kero sanoo.

Ensin opiskelemaan lähti isäntä. Lehdessä ollut ilmoitus aikuisopiskelijoille tarkoitetusta metsäkoneenkuljettajan koulutuksesta Keski-Pohjanmaan koulutuskeskuksen Kannuksen yksikössä osui oikeaan hetkeen.

- Ala on kiinnostanut aina, mutta aiemmin ajattelin, että kahta työtä on vaikea pyörittää rinnakkain. Nyt tilanne oli toinen, mutta kaiken yhteen sovittaminen tuntui ensin vaikealta ajatukselta. Ihan ensimmäiseksi lähdin kysymään harjoittelupaikkaa Metsäurakointi Mannila & Haapaniemeltä Himangalta. Harjoittelupaikka varmistui ja ensimmäisen harjoittelun jälkeen se on ollut myös työpaikka.

Pentti Kero nauraa opiskelleensa tavallaan väärin päin. Ensimmäinen puolen vuoden jakso oli metsäkoneenkuljettajille tarkoitettu alan täydennyskoulutus.

- Epäilin mahdollisuuksiani päästä koulutukseen ja taitojani pärjätä, mutta minulle sanottiin, että elämänikäinen kokemus maatilalta ja omista metsätöistä riittää koulutukseen mukaan pääsemiseen.

Vuoden kuluttua ensimmäisen koulutuksen alkamisesta tarjottiin koulusta mahdollisuutta suorittaa pidempi koulutusjakso joka tutkintopohjaisena antoi metsäkoneenkuljettajan pätevyyden.

-Työnantajan joustavuuden ansioista sain koulutuksen suoritettua ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Olin koulussa läsnä vain pakolliset päivät, mutta muuten tein töitä. Olisin valmistunut keväällä 2017, mutta aikainen kelirikko esti viimeisen näytön suorittamisen. Suoritin viimeisen näytön seuraavana talvena.

Päivi Kero jatkoi puolison opintojen aikana karjanhoitoa ja hierontatyötä, jota hän on tehnyt jo 2000-luvun alusta lähtien kouluttauduttuaan hierojaksi. Opiskelut mietityttivät, mutta kaiken yhdistäminen tuntui liian hankalalta.

- Minua on aina kiinnostanut lähihoitajan ihmisläheinen käytännön työ, ja jo ennen kuin mitään karjanhoidon lopettamissuunnitelmia edes oli, Pentti kannusti opiskelemaan alaa. Ajattelin kuitenkin aina, että se ei ole mahdollista, koska teen niin tiiviisti töitä tilalla. Hierontaa teen kotona, joten se onnistui karjanhoidon ohessa luontevasti.

Puolison työpaikka oli kuitenkin varmistunut ja hänen opintonsa oli suoritettu, joten Päivi rohkeni aloittaa lähihoitajan opinnot monimuoto-opiskeluna Ylivieskassa.

- Aloitin opiskelun vuosi siten tammikuussa. Opintoihin kuuluu lähi- ja etäviikkoja ja harjoittelujaksoja. Kaikki harjoittelujaksot olen suorittanut täällä Himangalla. Välillä olen käynyt sekä harjoittelussa että koulussa niin, että olen ollut aamua iltaa navetalla. Tämän hetkisessä kotihoidon harjoittelupaikassa se ei työvuorollisesti ole mahdollista.

Kerot kiittävät lomituspalveluita siitä, että lomittaja on tiukassa paikassa järjestynyt helposti.

- Opiskeluiden takia on käytetty kaikki lomaoikeuteen kuuluvat päivät. Olen joutunut käyttämään myös maksullista lomittajaa, mutta olen katsonut sen tärkeäksi oman jaksamisen kannalta, Päivi Kero sanoo.

Tilanne helpottaa, kun lypsylehmät huhtikuussa laitetaan pois, mutta karjan pitäminen opiskeluiden aikana on ollut tulonlähde, josta ei taloudellisista syistä heti haluttu luopua.

- Aluksi syynä oli epävarmuus, mutta muutenkaan maatilalla ei voida tehdä kovin nopeita ratkaisuja. Toisaalta maatilan tulot rajasivat meiltä tuetun opiskelun mahdollisuuden. Se on epäkohta, johon toivoisimme muutosta. Myös tilallisella pitäisi olla mahdollisuus tuettuun opiskeluun. Me olemme onnistuneet, koska meillä ei ollut isoja velkoja ja kolmesta lapsista vain yksi asuu enää kotona, Kerot kertovat.

Kerot kannustavat aikuisia opiskelemaan, jos alan vaihtaminen ja uuden opiskeleminen kiinnostaa. Tietotekniikka on vahvasti mukana nykypäivän opiskelussa, mutta sitä on myös työpaikoilla, joten se on joka tapauksessa pakollinen opittava asia esimerkiksi järjestelmien ja koneiden käyttämisessä.

- Elämänkokemus auttaa monessa asiassa, eikä kysyvä eksy tieltä. Eteen tulevat haasteet on aikuisopiskelijana varmasti helpompi selvittää, kun motivaatio opiskeluun on korkealla.

Tiukkojen vuosien jälkeen molemmat kokevat olevansa omalla alallaan ja ovat tyytyväisiä tekemiinsä ratkaisuihin. Se on vaatinut paljon perheen yhteiseltä ajalta ja parisuhteelta, mutta Pentille rohkea päätös toi heti työpaikan ja Päivi uskoo valmistumisensa myötä työllistyvänsä, koska hoitoalalla riittää ainakin pätkätöitä.

- Periaate, jolla olemme omaa tilaamme hoitaneet, on meidän kummankin tapa tehdä työtä myös kodin ulkopuolella. Kun tekee toiselle sen mitä toivoisi itselleen tehtävän, auttaa joka työssä ja kohteessa tekemään vain parasta jälkeä.

”Elämänkokemus auttaa monessa asiassa, eikä kysyvä tieltä eksy.

#