sunnuntai 19.1.2020 | 08:59
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Raution Juttutupa ollut miesten päivähoitopaikka yli 20 vuotta - "enimmäkseen hoidamme metsää ja puhumme (kylä)politiikkaa"

Sari Passoja-Verronen Kalajokiseutu
To 7.2.2019 klo 08:15 [päivitetty to 08:36]

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Rautio

Raution kyläraitilla ei talvisena maanantai-iltana näy juuri ketään, mutta kun Juttutuvan ovet aukeavat vähän ennen kuutta, alkaa autoja kaartamaan pihaan. Pian on tuttu mieskööri kasassa ja porina pöydän ääressä alkaa.

Ensimmäisenä tupaan astuu Aimo Rautakoski todeten heti, ettei hän kuulu vakiokävijöihin.

- Yleensä käy keskiviikkoisin naisten käsityökahvilassa, mutta vain tuomassa ja hakemassa vaimon, hän selittää naureskellen.

Sen sijaan Erkki Ojala on käynyt tuvalla sen perustamisesta lähtien eli nyt on menossa 23. vuosi. Hän ostaa kahvit illan emännältä Anna-Maija Pahkalalta ja avaa eteensä Maaseudun tulevaisuuden.

– Yleensä me hoidetaan metsää ja puhutaan (kylä)politiikkaa, hän kiteyttää miesköörin yleiset juttuaiheet.

Juttutupa perustettiin Rauno Kotiahon keksimänä vuoden 1996 keväällä, kun Esson huoltoasema lopetti.

– Kävelin kylän raitilla ja ajattelin, että kyllä miehille pitäisi saada joku päivähoitopaikka. Osuuspankintalo oli hiljattain jäänyt tyhjilleen ja mainitsin siitä Sorvarin Helmille, joka välittömästi kysyi tiloja vuokralle.

Kotiahon idea toteutuikin nopeasti ja miehet saivat kaivatun hoitopaikkansa.

Tuossa talossa Juttutupa toimi viime vuoden syksyyn asti, kunnes kaupunki pisti rakennuksen kylmilleen ja purettavaksi. Mutta kuinka ollakaan kylällä oli taas Osuuspankintalo tyhjänä ja Juttutupa sai siitä vuokratilat.

Illan miesjoukkoon on liittynyt tien toisella puolella asuva Raimo Pärkkä. Hän toi tullessaan läjän kone- ja autolehtiä ja pläjäytti ne pöytään.

– Kyllä tämä on entistä tilaa parempi, kehuvat miehet.

– Paitsi, että tänne on nyt ylämäki, Pärkkä veistelee.

– Niin, mutta pääset sitten myötämäkeen kotiin, muistuttaa Ojala.

Nimi tuvalle saatiin nimikilpailun kautta. Rauno Kotiaho muistelee, että ehdotuksia tuli kymmenkunta, joista Juttutupa valikoitui voittajaksi. Monet muutkin ehdotukset olivat tupavoittoisia: Taukotupa, Tuokiotupa...

Seurakunta on ollut tuvan toiminnassa mukana alusta lähtien, virallisesti Juttutupa onkin lähetyskahvila. Lähetyssihteeri Anna-Maija Pahkala on tyytyväinen, että toimintaa saadaan pyöritettyä vapaaehtoisvoimin.

– Rinkiin kuuluu parikymmentä ja kulloinkin vuorossa oleva keittää kahvit ja hommaa illan tarjottavat, kertoo Pahkala, joka tsemppaa ja koordinoi tuvan toimintaa.

Monesti tarjolla onkin kotipullaa tai voileipiä. Kolmen euron hintaa miehet eivät pidä pahana, vaikka joku laskeskeli pikaisesti, että vuodessa kahviin ja pullaan hupenee peräti 400 euroa.

Kylälle tuleva senioritalo ei sen kummemmin virittänyt keskustelua miesten parissa. Erkki Ojala virnistää kummallista olevan, että talo on tulossa kahteen paikkaan: Uutelan toiselle puolelle eli siis tälle ja tuolle puolelle.

– Kohtahan sellainen talo on meille ajankohtainen, Raimo Pärkkä arvelee.

Tupaan on tullut vielä pari kolme miestä, jotka jo istuvat kahvit ja pullat edessään lehtiä lukien.

Markku Murtoniemi kuuluu hänkin vakiokalustoon, samoin Sievin asemalta kahville ajellut Ahti Wörlin. Ovi käy jälleen ja seinän takana yritystä pitävä Seppo Hihnala liittyy joukkoon.

– Mitä, jouduitko tulemaan etuovesta? Eikö väliovi ollutkaan auki?, ihmettelevät muut.

Seppo on tottunut sisäkautta kulkemiseen, sillä hänellä oli sama etuoikeus edellisessä paikassakin.

Yleensä vain käsityöilloissa mukana oleva Anna-Maija Pahkala pahoittelee välittömästi, ettei hoksannut välioven avaamista, mutta lupaa petrata seuraavalla kerralla.

Palvelujen huonontuminen kismitti tuvan porukkaa. Aimo Rautakoski muisteli, että ennen Kalajoella oli vain yksi pappi ja yksi lääkäri. Nyt pappeja ja lääkäreitä on useita, mutta eletäänkin eri aikaa.

Miehet totesivat, että on hankalaa, kun jumalanpalvelusten aika vaihtelee sunnuntaina. Oman seurakunnan aikaan se oli aina kymmeneltä, mutta yhdistymisen jälkeen ajankohta vaihtui ensin kahdeksitoista ja nyt yhdeksi. Pari viikkoa sitten se järjestettiin poikkeuksellisesti vasta iltakuudelta.

Lääkäriä Rautiossa ei ole enää, eikä pankkiakaan, mutta kauppa sentään löytyy.

– Ja sehän voi aika hyvin. Kyllä sieltä saa kaiken tarpeellisen arkiruoan, Erkki Ojala toteaa.

Avoinna Juttutupa on maanantai-, tiistai- ja torstai-iltaisin ja sunnuntaina päivällä. Joka toinen keskiviikko tupa muuttuu käsityökahvilaksi ja naiset täyttävät sen. Kaupungin omistamaa tilaa käyttävät myös muun muassa partiolaiset.

Kirkkokahvit Juttutuvalla tarjotaan sunnuntaina, jos joku lähtee kahvinkeittäjäksi.

– Tämä on kyllä Raution ihme. Yleensä illoissa käy noin kymmenen henkeä, viime syksynä pidetyissä avajaisissa oli peräti 48 kävijää, Anna-Maija Pahkala kertoo.

Avajaisissa esiintyi myös legendaarinen Juttutuvan bändi, johon kuuluvat Eila ja Rauno Kotiaho, Helmi Sorvari, Helena Polet ja Ritva Keskikukko.

– Bändi ei harjoittele koskaan, mutta esiintyy tarvittaessa. Ja yleensä sitten esitämme Juttutupa-bluesin, Rauno Kotiaho naurahtaa.

Tulevissa vaaleissa Juttutupa toimii Raution virallisena äänestyspaikkana.

– Tämä sopii hyvin siihenkin tarkoitukseen, kun kerran sijaitsee keskellä kylää, mieskööri tuumii.

Kello tulee seitsemän maanantai-iltana ja mukava keskustelun porina täyttää tuvan. Miehet kääntyvät jutustelemaan omiaan - varmaan he taas hoitavat metsää ja vaihtavat mielipiteitä autoista. Jäihän heille vielä tunti aikaa ennen kuin Anna-Maija Pahkala sulkee oven siltä illalta.

Yleensä me hoidetaan metsää ja puhutaan (kylä)politiikkaa.

#