sunnuntai 29.11.2020 | 08:41
Sää nyt
°
m/s
  ° m/s
Sääsivulle »
Uutiset

Kalajokinen Ida Kupari teki haaveilemansa yksinmatkan nykyisestä asuinpaikastaan Kiinasta Japaniin – päätyi pilvenpiirtäjään tokiolaisten somevaikuttajien pikkujouluihin ja mainosvideolle

Hanna Parhaniemi
Ke 9.1.2019 klo 21:00

Olet lukenut 1/5 ilmaista artikkelia.

Viime keväänä ylioppilaaksi valmistuneella Ida Kuparilla ei ollut valkolakin saatua aavistustakaan minkä askeleen hän ottaisi seuraavaksi.

– Heitin monesti läpällä, että lähden leipomaan Kiinaan pullia mummoille, Ida mainitsee.

Syksyllä alkoi näyttää vahvasti siltä, että tie vie Helsinkiin. Ida sai sieltä työpaikan ja asunnon kämppiksineen. Eräs kaunis syysaamu kuitenkin muutti kaiken.

– Olin just heräilemässä yläkerrassa, kun kuulin, että äiti ja isä tuumasivat alakerrassa, että tästä ei passaa Idalle mainita. Mun valikoiva kuulo sattui silloin olemaan on-tilassa ja hiippailin saman tien keittiöön.

Idan vanhemmat olivat huomanneet lehdestä ilmoituksen, jossa haettiin Kiinaan lastenhoitajaa.

– Pienellä uhallakin naputtelin saman tien hakemuksen menemään ja heti seuraavana päivänä autoa tankatessa tuli puhelu Kiinasta. Mun intuitio sanoi vahvasti kyllä ja päätin luottaa siihen. Helsinki sai jäädä ja eipä aikaakaan niin istuin Finnairin koneessa matkalla kohti Kiinaa ja Pekingiä, Ida kertaa.

Ida työskentelee kahdeksanhenkisessä perheessä, jonka äiti on suomalainen ja isä ranskalainen.

– Perheessä puhutaan viittä eri kieltä, Ida mainitsee.

Hän lähti kohteeseen niin lyhyellä varoitusajalla, ettei ehtinyt valmistautua tulevaan juuri mitenkään.

– Ainoat mielikuvat Kiinasta oli ilmansaasteista, hyvästä ruuasta ja nettisensuurista. Ajattelin oikeastaan, että kunhan kahvia saan, niin pärjään kyllä. Etukäteen varoiteltiin erityisesti saasteista, mutta heti ensimmäisenä, kun ajettiin lentokentältä uuteen kotiin, yllätyin siitä kuinka kirkas ja sininen taivas oli, Ida kertoo.

Joka puolella oli vehreää: puita ja viihtyisiä puistoja.

– Mitään kulttuurishokkia ei tullut, mutta totuttelua vaati aluksi muun muassa kaduille syljeskeleminen, ravintolassa maiskuttelu ja ryystäminen isoon ääneen, reikä lattiassa -malliset vessat ja erittäin sekava liikenne.

Idan mukaan kaikenmaailman kotterot, mopot, autot, moottoripyörät, jalankulkijat ja pyöräilijät menevät teillä miten parhaaksi näkevät ja liikennevaloja noudatetaan vain suunnilleen.

– Se on aina työvoitto, kun selviää hengissä tien yli.

Kiinalaiset ovat osoittautuneet erittäin ystävällisiksi. He koittavat aina parhaansa mukaan auttaa, vaikka yhteistä kieltä ei olekaan. Pankkitilin ja puhelinliittymän avaus olivat pelkällä elekielellä olivat oma hommansa, mutta siitäkin Ida selvisi. Ruokaa hän on ehtinyt tilata useat kerrat sujuvasti elekielellä, mutta todellisuudessa annos on osoittautunut aivan joksikin muuksi kuin hän oli ajatellut.

– Aamuisin, kun käyn lenkillä, samat ihmiset tulee aina vastaan ja meistä on tullut jo niin hyviä tuttuja, että aina tervehditään ja nostetaan peukkua, hän iloitsee.

Ida tykkää kiinalaisten elämänasenteesta ja meiningistä muutenkin. Ikinä ei voi tietää mitä tulee vastaan, kun lähtee katselemaan ympärilleen.

– Erään kerran, kun kävelin kotiin, näin keskelle katua parkkeeratun pikkusen kotteromopon, jossa oli kärry täynnä perunoita. Perunakuorman päällä veteli sikeitä kiinalaispariskunta. Niitä ei paljoa näyttänyt elämä stressaavan.

Viikonloppuisin puistot ovat pullollaan kiinalaisia, jotka pelaavat lautapelejä. He pureskelevat samalla siemeniä ja hörppäävät aina välillä teetä termospulloistaan. Sateella he siirtyvät katoksien ja siltojen alle pelaamaan.

Yksi jännä ilmiö on miesten häkkilintuharrastus – mitä enemmän lintuja, sen parempi. Lintuja tuodaan häkeissään puistoihin kauniina päivinä ja lintuja vertaillaan keskenään.

– Kerrankin mua vastaan tuli mies, jolla oli seitsemän linnunhäkkiä käsissä.

Nettisensuuriin Ida osasi varautua etukäteen, mutta silti se ärsyttää vieläkin. Kiinassa ei voi käyttää esimerkiksi Facebookia, Instagramia, Snapchattia, WhatsAppia tai Googlea ja monet nettisivut on estetty. – Toki tätä palomuuria pystyy kiertämään, mutta joskus VPN (virtuaalinen erillisverkko) ei toimi, Ida harmittelee ja kertoo olevansa huolissaan myös Kiinan ihmisoikeusasioista ja ympäristöongelmista.

Joulu oli Kiinassa hyvin erilainen kuin Suomessa. Kaupoissa soivat samat renkutukset ja joulukrääsää on kaikkialla, mutta Kiinassa joululla ei ole sen syvempää sanomaa, eikä sitä vietetä mitenkään erityisesti – ihmiset käyvät ihan tavallisesti töissä ja arki rullaa.

– Joulu on puhtaasti kaupallinen juhla täällä.

Uusivuosi vaihtui suunnilleen samoissa merkeissä, mitään ilotulituksia tai juhlia ei ollut.

– Lähinnä toivotettiin hyvät uudet vuodet ja jatkettiin elämää. Kiinalainen uusivuosi, jota tänä vuonna juhlitaan helmikuun alussa, on sitten isompi juttu. Seuraavaksi juhlitaan sian vuotta ja se näkyy jo joka paikassa, Ida mainitsee.

Hän on erittäin iloinen, että lähti Helsingin sijaan Kiinaan. Hänellä on selvä viesti niille, jotka miettivät jonkinlaista irtiottoa arjesta.

– Uskaltakaa tehdä se päätös ja lähteä, vaikka pelottaisikin ihan julmetusti. Pelkoja päin rohkeasti, matkailu avartaa ja monenlaiset kokemukset kasvattavat. Jos kaikki ei mene putkeen, aina voi palata Suomeen, Ida kannustaa.

Hän huomauttaa, ettei irtioton tarvitse olla edes kovin radikaali. Ihan hyvin voi matkustaa vaikka Tukholmaan tai lähteä käymään autolla Norjassa.

– Vältetään sitä hetkeä, että ruttuisina mietitään, että olisi pitänyt tehdä, mutta ei tehty kuitenkaan. Ja se, että ei osaa englantia, ei ole mikään este. Minäkin olen pärjännyt täällä Kiinassa hyvin, vaikka en osannutkaan alussa sanaakaan kiinaa ja paikalliset eivät puhu englantia.

Ida on tehnyt irtioton myös arjesta Kiinasta. Marraskuun lopulla hän varasi hetken mielijohteesta lennot Japaniin, Tokioon. Hän luki vuosi sitten yksinmatkailusta ja pelkkä ajatuskin siitä väänsi mahasta.

– Aloin kuitenkin haaveilla soolomatkasta, vaikka samalla pelotti ihan sikana.

Reissu Japaniin ei alkanut kovin lupaavasti. Ida hurautti heti aluksi keskellä yötä lentoasemalta toiselle puolelle kaupunkia. Kun hän vihdoin selvisi hostellilleen, hän ei yhtäkkiä muistanut pankkikorttinsa pin-koodia ja kortti lukittiin.

– Onneksi hostellin respa oli ymmärtäväinen ja sanoi, että nuku nyt yksi yö ja katsotaan huomenna tilanne uudelleen. Tilannetta ratkottiin neljästä eri maasta käsin ja siitä selvittiin. Loppureissu sujui onneksi loistavasti. Päädyin esimerkiksi pilvenpiirtäjään tokiolaisten somevaikuttajien pikkujouluihin ja mainosvideoon.

Ida tulee ikävöimään Kiinasta ainakin uskomattoman hyvää ruokaa, hutongien (kapeiden kujien) tunnelmaa ja ystävällisiä ihmisiä.

– Suomesta ikävöin tietysti ihmisten lisäksi ainakin puhdasta ilmaa, luontoa, saasteetonta ruokaa, sensuroimatonta internettiä ja irtokarkkeja.

Ida ei ole hankkinut vielä paluulippua, mutta tarkoitus olisi kotiutua tämän vuoden puolella.

#